Hei taas! Tässä on tullut nyt taukoa kirjoittelussa, kun kerta olo on ollut niin hyvä, niin olenpa sitten touhunnut kaikenlaista etten ole ehtinyt päivittelemään mitään, aina iltaisin on ollut niin kaikkensa antanut olo, joten olen sitten mennyt höyhensaarille vain.
Sairaala käynti sujui hyvin ja lääkkeitä vähennettiin. Haava on lakannut sattumasta ja siihen auttoi Mepiform. Ainut mikä nyt on kiusannut, on migreeni, joka tulee nykyään usein ja pahempana, herra yrjöä tulee tavattua melkein joka kerta. Ei kiva.
Tässä välissä olen käynyt Porissakin lääkärissä ja tällä kertaa sain oikein hyvää kohtelua ja minua kuunneltiinkin. Sen johdosta pääsenkin ensi kuussa silmälääkärin vastaanotolle, sillä minusta tuntuu, että niissä on jotain häikkää, en näe kauhean hyvin välillä, sillai epätarkasti, en pysty kohdistamaan, tarkentamaan kunnolla.
Olen vähän reissannut siellä sun täällä, kävinpä veljen luona Kajaanissakin ja hyvin meni reissu ja ostosreissut:) Olen ollut yllättävän terve, vaikka lähipiirissä onkin ollut jos jonkinmoista välillä, niin itse olen säästynyt. Luulin, että imaisisin kaikki pöpöt itseeni helposti. Mutta hyvä näin.
Työhön pääsen palaamaan marraskuussa, ensin minun täytyy kuulemma lisätä lihaskuntoani käsissä ja aika huonot ne ovat nyt leikkauksen jälkeen olleetkin. Kuntopyörällä poljen joka päivä 5-6km ja koitan kuntoani silläkin saralla parantaa. Paino tuppaa vain nousemaan, vaikka syöminen on kurissa. Posket eivät ole enää pullistuneet, onneksi, mutta saisivat kyllä jo lähteä pienenemään. Mutta, pieniähän tuollaiset murheet ovat.
Tänään olen hyvin onnellinen, olo tuntuu ihan normaalilta, lääkkeiden otto sujuu rutiinilla ja monet mustat pilvet ovat väistyneet. Tämän kesän elinkin niin, kuin ajattelin, eli tein ja toteutin enkä ajatellut, että sitten joskus. Nyt kun on saanut uuden mahdollisuuden niin minä ainakin käytän sen hyödykseni. Kerran sitä eletään....
Sairaala käynti sujui hyvin ja lääkkeitä vähennettiin. Haava on lakannut sattumasta ja siihen auttoi Mepiform. Ainut mikä nyt on kiusannut, on migreeni, joka tulee nykyään usein ja pahempana, herra yrjöä tulee tavattua melkein joka kerta. Ei kiva.
Tässä välissä olen käynyt Porissakin lääkärissä ja tällä kertaa sain oikein hyvää kohtelua ja minua kuunneltiinkin. Sen johdosta pääsenkin ensi kuussa silmälääkärin vastaanotolle, sillä minusta tuntuu, että niissä on jotain häikkää, en näe kauhean hyvin välillä, sillai epätarkasti, en pysty kohdistamaan, tarkentamaan kunnolla.
Olen vähän reissannut siellä sun täällä, kävinpä veljen luona Kajaanissakin ja hyvin meni reissu ja ostosreissut:) Olen ollut yllättävän terve, vaikka lähipiirissä onkin ollut jos jonkinmoista välillä, niin itse olen säästynyt. Luulin, että imaisisin kaikki pöpöt itseeni helposti. Mutta hyvä näin.
Työhön pääsen palaamaan marraskuussa, ensin minun täytyy kuulemma lisätä lihaskuntoani käsissä ja aika huonot ne ovat nyt leikkauksen jälkeen olleetkin. Kuntopyörällä poljen joka päivä 5-6km ja koitan kuntoani silläkin saralla parantaa. Paino tuppaa vain nousemaan, vaikka syöminen on kurissa. Posket eivät ole enää pullistuneet, onneksi, mutta saisivat kyllä jo lähteä pienenemään. Mutta, pieniähän tuollaiset murheet ovat.
Tänään olen hyvin onnellinen, olo tuntuu ihan normaalilta, lääkkeiden otto sujuu rutiinilla ja monet mustat pilvet ovat väistyneet. Tämän kesän elinkin niin, kuin ajattelin, eli tein ja toteutin enkä ajatellut, että sitten joskus. Nyt kun on saanut uuden mahdollisuuden niin minä ainakin käytän sen hyödykseni. Kerran sitä eletään....
