Terveisiä ihan onnelliselta minulta🙂

Taas on kulunut aikaa, kun olen viimeksi kirjoittanut tänne mitään. Ajattelin, että tänään olisi hyvä päivä päivittää ja kertoa kuulumisia, jos joku lukee vielä tätä joskus ja miettii, mitä kuuluu.

Mun maksansiirrosta on nyt jo reippaasti yli 7 vuotta ja voin sanoa, että tää matka siirtomaksani kanssa on mennyt hyvin. Paremmin, kuin uskalsin koskaan toivoa. Tänään mä voin hyvin, olen tyytyväinen elämääni ja onnellinenkin olen. Elämä vie eteenpäin, vastoinkäymisistä huolimatta ja sitä huomaa nauttivansa uusista asioista ja elämä itsessään tuntuu hyvältä, seikkailulta jota elän ja hengitän. Ja jossa saan olla mukana joka solulla.

Mä en annan siirtoni määrittää mua, vaan olen aina ajatellut niin, että mä määritän itse itseni. En anna sairaudelle ylivaltaa, vaan minä olen pomo ja määrään. Mä en häpeä sairauttani enkä siirtoani. Se on kumminkin niin osa mua ja tehnyt ja muokannut musta tälläisen, kuin olen. Mä toivoisin antavani esimerkkiä siitä, että vaikka olisi vakavasti sairas ja elämässä sattuisi pahoja asioita, niin siltikin se elämä on ihanaa, hyvää ja tavallinen arki on loistavaa ja ei niitä paskoja juttuja onneksi joka päivä tapahdu. Asenne ratkaisee. Mä olen ottanut positiivisen asenteen, sillä mä uskon, että se kantaa pidemmälle, kuin negatiivinen. Ja se auttaa voittamaan esteitä. Ja kyllähän hymyilevä ihminen on nätimpi, kuin suutaan alaspäin roikottava. Ja hymyily ehkäisee ryppyjä.

Tänään mä olen vahvempi, terveempi ja onnellisempi. Enkä mä edes ajattele, että olisin sairas tai kipeä. Mä olen vain minä, höpsö itseni. Luonnonlapsi, jolla on suunnaton elämänjano, joka haluaa vielä nähdä ja kokea kaikkea. Mä en anna periksi, vaan olen sitkeä, pieni nainen, jolla on vielä paljon annettavaa tähän maailmaan. Ja toivottavasti tällä maailmalla on mullekin annettavaa, hyviä juttuja, korkojen kera.