Meilahdessa
Tämä kuukausi alkoi Meilahden käynnillä, oli puolivuotis tarkastus. Olin yötä hotelli Haagassa sairaalan piikkiin. Ihan siisti paikka oli. Yötä vain kiusasi migreeni kohtaus, joka sitten kesti koko yön, enkä saanut juuri nukutuksi. Aamulla, kun katsoin peiliin, näin turvonneet silmäluomeni, joihin ei sitten auttanut niin mikään poppaskonsti. Menin sairaalaan puoli kahdeksaksi ja siellä otettiin heti verikokeet. Kokopäivän vietein siellä päivähuoneessa ja siellä seuranani oli nuori mies, joka kävi alkutestestejä lävitse. Oli mukavaa, kun oli juttuseuraa, meinaan jos häntä ja hoitajia ei oteta laskuun, niin siellä ei käynyt ketään potilaista.Eräs hoitaja oli ihana, kun mentiin puntarille ja huokaisin painoni nähtyäni. Hän kysyi, harmittaako minua se painon nousu ja tunnenko olevani lihava. Sanoin, että kyllä harmittaa, kun on joutunut vuosien varrella monta kertaa saman tilanteen eteen ja tietää, kuinka helposti sitä turpoo, mutta kuinka hitaasti taas se paino laskee. Hän sanoi minulle, älä huoli, et sinä lihavalta näytä, olet vain söpösti pyöreä.
Lääkärinkäynnillä Helena oli kierrolla. Hän ihmetteli taas pyöreitä poskiani. Sanoin, että olen alkanut jumppailemaan säännöllisesti ja muutenkin liikkumaan ahkerasti ja olen katsonut tarkkaan mitä suuhuni olen pistänyt, mutta siltikään paino ei liiku mihinkään suuntaan. Hän sanoi, ettei se putoakkaan, kun kortisoniannokseni on vielä niin suuri, mutta että nyt se pudotetaan heti niin alas, että jotain alkaa tapahtumaan. Hän sanoi vielä, että juhannuksena minulla olisi pienet sirot posket. Kerroin hänelle myös lisääntyneistä migreenikohtauksista ja hän sanoi, että täytyy mennä neurologille, jos sieltä saisi estolääkken tähän vaivaan. Helena sanoi, että minun arvoni ovat todella hyviä ja ovat pysyneet hienosti alhaalla. Minulla on kuulemma kaikki veriarvot niin hyviä, että se on kuulemma harvinaista ja saan olla ylpeä niistä. Jotenkin vain tuollaisen kuuleminen saa hyvälle tuulelle ja tulee olo, että olen minä jossakin onnistunut ja en ole ihan niin epätäydellinen yksilö.
Kotona
Töihin paluu kutkuttaisi mielessä kovasti, mutta nyt noi migreeni kohtaukset ovat lisääntyneet niin ja tulleet pahemmiksi, että ennen en pystykkään miettimään mitään siihen suuntaan, kunnes joku apu löydetään tuohon vaivaan. Nytkin eilen oli niin paha kohtaus, että heräsin aamuyöllä 3 aikaan siihen, kun päätä särki julmetusti ja kävin ottamassa siihen sen teholääkkeen. Mutta ei, nyt se ei taaskaan enään auttanut vaan pari tuntia pyörein vain sängyssä niin, etti miehenikään enää pystynyt nukkumaan ja lopulta kuuden aikaan sitten tuli yrjö kylään ja halailin vessanpönttöä melkein yhteen assti päivällä. Aamulääkkeetkin uskalsin ottaa vasta sen jälkeen, jotta pysyisivät sisällä. Päänsärkyä kesti ihan iltaan asti ja olo oli kyllä sanoinkuvaamattoman kehno. Huumori on kyllä tuosta loppunut jo ajat sitten. Onneksi nyt tuli tieto, että pääsen perjantaina neurologin vastaanotolle ja aletaan etsiä helpotusta tähän vaivaan. Toivottavasti joku apu löytyy.
Jumpassa olen käynyt nyt jokaviikko ja viimeviikolla aloitin kuntosali harjoittelun. Kunto-ohjaaja teki minulle oman saliohjelman, jota noudatan nyt 6 viikkoa ja sitten sitä muokataan tarpeen mukaan vaativammaksi. Hitsi, kyllä se tuntui hyvältä piiitkän tauon jälkeen. Kiva tunne, kun huomaa, miten elämä virtaa taas suonissa ja on energiaa touhuta. Ajattelinkin laittaa itselleni tavoitteen ensi kesään, että silloin olisin kunnossa, mutta tietysti täytyy olla realistisia ja muistaa, että matkanvarrella voi sattua mitä vain. No mutta, se mikä ei tapa, vahvistaa ja aina voi aloittaa alusta, entistä vahvempana ja viisaampana.
Keramiikka-kurssi taas tuo toisenlaista virtaa elämään, se saa luovuuden pulppuamaan ja pystyy ajattelemaan ihan muita asioita. On ihanaa nähdä oman kättensä jälkiä ja huomata, että minä osaan=) Jäin ihan koukkuun siihen, heh, minä olenkin tälläinen hurahtelija, joka menettää heti sydämensä, kun tulee jotain tuollaista vastaan. Olen aina rakastanut tehdä käsillä kaikkea, nytkin mietin josko menisin askartelija-koulutukseen...
Mietteitä nyt ja tulevasta...
Niin, sitä välillä miettii paljonkin näitä asioita ja kelailee kaikenlaista. Sen olen päättänyt, että en enään siirrä asioita huomiseen, jos sen voi tehdä tänäänkin, sillä tästä elämänkulustahan ei kukaan tiedä, miten se oikein meitä kuljettaa ja mikä on se määränpää ja pysäkki, johon lopulta pysähdymme. Kyllä elinsiirto muutti minua, henkisestikin, jotenkin sitä on herkempi asioille. Enään en sano lapselleni, että joo joo, katsotaan myöhemmin, vaan sanon, että äiti tulee heti ja reagoin heti hänen juttuihinsa, sillä oikeasti, mihin minulla mukamas on aina silloin kiire, kun toinen haluaa pienen hetken minun kanssani. Nykyään sanon herkästi läheisilleni, että rakastan heitä, sillä miksi pantata sitä sanaa rakkailtaan, sillä voi tulla hetki ettei sitä pystykään enää sanomaan... Nykyään sitä lukee ja kuuntelee ympäröivää maailmaa tarkemmin, sitä haluaa olla kartalla kaikesta ja yrittää vaikuttaa edes johonkin, auttaa sen minkä pystyy. Se, että minä sain uuden mahdollisuuden, sai minut tajuamaan, kuinka hienoa tämä kaikki elämässä on, vaikka onkin niitä huonoja hetkiäkin, mitään en vaihtaisi pois. Niin, anna hyvän kiertää...Tee pieni hyvä teko, aina silloin tällöin ja se voi moninkertaistua tulevaisuudessa ja se voi olla edes se pieni hymy toiselle, vieraallekkin, joka saa aikaan hyvän olon ja tunteen, että välitetään.
Tulevaisuus on aina huomisessa, nykyisyys on tässä hetkessä ja menneisyys on eilisessä... Huominen tulee aina auringon noustessa ja sillon tietää, että kaikki on vielä mahdollista, jokainen aamu on uusi puhdas paperi, jonka voi värittää haluamillaan väreillä ja kirjoittaa vaikkapa ihan uuden tarinan, juonenkäänteen tai jatkaa siitä, mihin eilen jäätiin. Elinsiirto on mahdollisuus elämään, onneen ja unelmiin. Ilman sitä, monet meistä, eivät voisi enään odottaa tulevaisuutta riemuissaan, vaan heidät olisi kahlehdittu siihen tunteeseen, että kaikki oli jo eilisessä ja edessäpäin ei olisi enään mitään saavutettavaa....Olkaamme siis onnellisia tästä mahdollisuudesta ja tuetaan toisiamme ja hymyillään, kun tavataan!
Vaikka säät ovat kylmät ja sateiset, siltikin toivotan aurinkoa elämäänne!=)<3
