Muutaman päivän päästä tulee kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun maksansiirto kutsui. Aika on mennyt nopsaan ja siihen on mahtunut elämää monessa värissä ja sävyssä. Aviomieheni menehtyi syöpään - 13 jouluna, se oli se synkin jakso. Maksan suhteen ollaan menty tasaisesti eteenpäin, kunnes vuosi sitten tuli ensimmäinen takapakki, kun sairastin keuhkokuumeen ja maksa otti siitä itseensä. Siitä selvittiin ja nyt on olo taas ihan hyvä. Tämän vuoden tammikuussa mun Lempi koira menehtyi yllättäen, hän oli bostoninterrieri ja vasta vähän yli vuoden ikäinen. Lempi halvaantui ykskaks, neliraaja halvaus. Syynä oli synnynnäiset epämuodostumat. Lempi nukutettiin ikiuneen, kun halvaus oli niin paha. Se oli todella kova kolaus, sillä Lempihän otettiin meille tuomaan iloa ja rakkautta miehen kuoleman jälkeen. Yhtäkkiä tuo pieni, rakas energia pakkaus oli poissa ja kotona asui taas tyhjyys. Me päätettiin tytön kanssa ottaa uusi koira, saman rotuinen, mutta vallan eripaikasta. Nyt meillä odotetaan Ilonaa kotiin, Ilona on vasta pienen pieni pentu ja toukokuussa kotiutuu meille. Nimi on valittu tarkoituksella ja sen merkitys on ilmeinen☺️(kirjoitin tuon muutama päivä sitten) Eli tänään on oikeasti se viisi vuotta kulunut.
Uskomatonta on lääketiede, kun oikein ajattelee ja lukee ja tutkii mihin se oikein pystyy. Ilman elinsiirtoa, en olisi nyt tässä kirjoittamassa yhtään mitään. Kasvaisin rikkaruohoa metri multaa päällä. Ja läheisilläni olisi suru. Elinluovutuskortti on hyvä täyttää tai omakannassa ilmaista tahtonsa elinluovutukseen, sillä se on suunnaton lahja jollekin, mittaamattoman arvokas. Tietysti, toivon, ettei kelleen tapahtuisi niin, että elinluovutusta mietittäisiin tai joku sairastuisi niin, että tarvitsisi sitä siirrännäistä. Mutta, realistisesti, kun ajattelee, niin noiden asioiden äärelle voi joutua kuka vain. Minäkin jouduin.
No mutta, elämä rullaa eteenpäin ja aika. Mä rupean nyt leipomaan sämpylöitä koululaiselle, illalla laulamaan ja huomenna taas töihin. Aurinkoa päiväänne🌞
Kuva Lempistä
