3 KUUKAUTISTARKASTUS

No niin, sitä ollaan sitten taas täällä Meikussa vaaleanpunaisissa vetimissä ja katsellaan, kun kello käy tasaisesti eteenpäin ja vasta aamulla tapahtuu jotain. Ja se tapahtuminen tapahtuu verikokeiden muodossa, eli pitkät ovat minulla verikoe matkat...mutta tutulla rutiinillahan tämä jo käy ja jos arvot ovat hyvät, niin koti kutsuu heti. Ja mikäpä niissä nyt vikana olisi, kun olo on niin pirun hyvä.

Olenkin tässä miettinyt TAAS tätä oloani ja ajatellut ja ihmetellyt, miten voikin olo parantua niin kovasti pienessä ajassa. Sanoinkin tässä eräänä päivänä, kun kävin ihania työkavereita moikkaamassa, että tunnen oloni niin hyväksi ja terveeksi, ihan kuin en olisi koskaan ollutkaan hyvin kipeä. Miten sitä unohtaakin ne huonot päivät nopeasti, kun olo kohenee ja mieli tulee pirteämmäksi. Olen täynnä energiaa ja elämänjanoa, olen täynnä unelmia ja tulevaisuuden suunnitelmia...

Ennen leikkausta sanoisin oloni olleen lamaantunut, olin surullinen ja pettynyt itseeni. Koin olevani epäonnistunut yksilö, kun en jaksanut edes kaupassa käydä ilman apua, en jaksanut siivota kotia kokonaan, nukuin jatkuvasti ja koin laiminlyöväni tytärtäni ja mitä kaikkea vielä olikaan muuta sellaista, joka sai mielen apeaksi. Yhdessä vaiheessa mietein, olinko masentunut, mutta en, en ollut, enkä ole edelleenkään. Minulla on liian vahva palo tähän elämään ja minun tukiverkostoni on ihan ihmeellinen, en pysty sanoin sanomaan tai kiittämään heitä kaikesta avusta mitä heiltä sain noina vaikeina aikoina ja nykyäänkin, kun oloni on hyvä, he "tyrkyttävät" apuaan(hyvässä mielessä) ja sanonkin monesti, että nyt haluan tehdä ihan itse, kun kerrankin kykenen taas. Toimintakyky on kasvanut ihan hirvittävän paljon. Luulisinkin, että ilman näitä posken pallukoita, kukaan ei osaisi aavistaa, että minussa olisi jotain vikana ollutkaan, meinaan kyllä kortisoniposket tunnistaa missä vain.

Huomenna sitten taas lääkärijoukon tutkivien silmien eteen, listallani on muutamia kysymyksiä taas, jotka kaipaavat vastauksia...Palaan huomenna asiaan asian tiimoilta. Nyt Meilahden kolmiosairaalan osasto 4B, huone 8 hiljenee hetkeksi ja palaa jälleen asiaan,  kun minulla on jotain järkevää kirjoitettavaa tai jaettavaa. Ja kiitos teille, sinnikkäille lukijoille, teistäkin saan paljon voimaa=) Kaikkea hyvää ja kaunista teillekkin ja nauttikaa tulevista kauniista päivistä=)<3