Aika menee niin nopsaa, ettei tahdo pysyä mukana. Minulla tuli kaksi vuotta täyteen yhteiseloa salamatkustajani kanssa tämän kuun alussa. Meilahdessa oli kaikki hyvin, kun kävin tarkastuksessa. Vihdoinkin Medrolia laskettiin ja nyt se on 2 mg päivässä. Cellcept otetaan jossain vaiheessa kesällä pois, mutta vähän on alkanut jännittämään ja mietityttämään, että entä jos en annakkaan ottaa sitä pois. Hyljintä kummittelee takaraivossa. Mutta, voipi olla et noi sivuvaikutukset vähän vähenisivät taas.
Kohti kesää ollaan taas menossa, ihanaa, suorastaan super ihanaa, monella heittomerkillä ja hymynaamalla. ♥ Tää kesä on vaan siitä erilainen, että nyt ollaan tytön kanssa ihan kahdestaan. Saas nähdä mitä keksitään...ei ainakaan bikineitä vielä tänä kesänä vedetä päälle :D Mä olen päättänyt, että joo, muistan varoitukset auringosta sun muusta, mutta en mä rupea silti liiallisuuksiin. Ja toi syöpä on sellainen juttu, että se tulee jos on tullakseen. Vaikka piiloutuisi auringolta, söisi terveellisesti ja muutenkin eläisi esimerkillisesti, niin siltikin se voi iskeä. Omassa miehessäni näin hyvän esimerkin siitä, että sille ei voi mitään, se vain tuli, jostain ja teki tehtävänsä. Onneksi sentään Suomessa on hyvää syöpähoitoa, miehellänikin oli, vaikka hän siihen menehtyikin. Se vain oli liian ärhäkkä ja erikoinen lajiltaan, ettei parantavaa hoitoa ollut.
Yllätyin, kun katsoin tilastoa, että yhä tätä blogia luetaan. Hyvä, jos siitä on ollut jotain apua. Olen tässä suunnitellut uutta blogia, ihan uudesta aiheesta, mutta vielä en ole aloittanut sitä. Vinkkaan siitä täällä, kun se on ajankohtaista. Ihanaa kevättä kaikille, koittakaa jaksella! Niin mäkin teen :)
Kohti kesää ollaan taas menossa, ihanaa, suorastaan super ihanaa, monella heittomerkillä ja hymynaamalla. ♥ Tää kesä on vaan siitä erilainen, että nyt ollaan tytön kanssa ihan kahdestaan. Saas nähdä mitä keksitään...ei ainakaan bikineitä vielä tänä kesänä vedetä päälle :D Mä olen päättänyt, että joo, muistan varoitukset auringosta sun muusta, mutta en mä rupea silti liiallisuuksiin. Ja toi syöpä on sellainen juttu, että se tulee jos on tullakseen. Vaikka piiloutuisi auringolta, söisi terveellisesti ja muutenkin eläisi esimerkillisesti, niin siltikin se voi iskeä. Omassa miehessäni näin hyvän esimerkin siitä, että sille ei voi mitään, se vain tuli, jostain ja teki tehtävänsä. Onneksi sentään Suomessa on hyvää syöpähoitoa, miehellänikin oli, vaikka hän siihen menehtyikin. Se vain oli liian ärhäkkä ja erikoinen lajiltaan, ettei parantavaa hoitoa ollut.
Yllätyin, kun katsoin tilastoa, että yhä tätä blogia luetaan. Hyvä, jos siitä on ollut jotain apua. Olen tässä suunnitellut uutta blogia, ihan uudesta aiheesta, mutta vielä en ole aloittanut sitä. Vinkkaan siitä täällä, kun se on ajankohtaista. Ihanaa kevättä kaikille, koittakaa jaksella! Niin mäkin teen :)
