Tauon salaisuus

Moni on varmaan ihmetellyt mihin katosin. En vain ole pystynyt tulemaan tänne kirjoittamaan mitään tai ole vastaillut kelleen, mutta nyt taas palailen pikkuhiljaa tänne linjoille.

Minun mieheni sairastui vuosi sitten vakavasti, tai siis hänen sairautensa uusi tosi ärhäkkäästi ja minä hoidin häntä kotona. Meitä oli niinkuin kaksi siipirikkoa . Minä vain paremmassa kunnossa. Miehelläni oli syöpä ja se uusi vuoden aikana kaksi kertaa ja valitettavasti hän ei kestänyt enää kolmatta kertaa ja hän nukkui pois nyt jouluna. Viime vuosi oli surun vuosi ja joulu tuli ja meni, ilmakin oli samanlainen, kuin olokin.

Minun vointini on ollut hyvä, muuten paitsi käteni kipeytyi vuosi sitten ja siihen ei ole löytynyt syytä, vaikka kaikki tutkimukset on tehty. Toiset lääkärit ovat epäilleet, että se voisi johtua hyljintälääkkeistä, mutta katsellaan. Oireina siinä on ollut tunnottomuus, voimattomuus ja välillä kovat kivut ja turvotus. Tällä hetkellä sekin on vähän parempi, mutta vuosi sitten ei pystynyt edes kirjoittamaan kädellä saati muutakaan.

Salamatkustajani on voinut hyvin, lääkitys muuttui vuosi sitten, kun aiempi hylkimislääke aiheutti kauheat sivuvaikutukset. Näin hirveitä painajaisia, valveillakin. Päätä särki kokoajan, hiukset lähtivät niin, että takaraivolla oli jo kalju kohta ja ripset katosivat. Ja paljon muuta. Sain Sandimunnin takaisin ja alun jälkeen se on sopinut ihan ok, nyt vaan karvat kasvavat kohisten jokapaikkaan. Pää nyt on aina välillä kipeä ja se oikea ranne, mut eiköhän sen kestä.

Tätä muuta tilannetta en tiedä, miten kestän. Menetys tuntuu niin pahalta, vaikka siihen olikin jo varautunut. Olen onnellinen, että sain olla hänen vierellään kokoajan ja lopussakin olin hänen lähellään ja hän nukahti rauhallisesti ikiuneen. Mutta, tämä on elämää. Minä olin sen kuilun kynnyksellä, mutta sain jatkoaikaa ja hänen jatkoaikansa loppui, kun minulla viimein oli kaikki hyvin.

Onneksi minulla on tyttäreni ja ihanat läheiset, niin jaksan ja onneksi minulla on salamatkustajani, niin jaksan senkin turvin elää. Sillä edelleen, elämä voittaa, aina tulee huominen aamu ja jonain aamuna minullakin taas on vähän valoisampaa.