Kesä alkaa olemaan loppusuoralla ja koulut aloittelevat toimintaansa pikkuhiljaa. Tyttärenikin on vielä viikon vapaa koulun tuomista vastuista. Viiikko aikaa vielä tehdä mitä halutaan.
Tämä kesä on ollut minulle erityinen. Tämä on ensimmäinen kesä siirron jälkeen, kun tunnen oikein eläväni taas, olen reissannut ystävien luona ympäri Suomen, olemme hurvitelleet tytön kanssa milloin laivalla milloin hurjissa huvipuistoissa. Olen heittäytynyt joka päivään uudella innostuksella, ajatuksella MINÄ ELÄN ja voin tehdä melkein mitä vain.
Tämä kesä on myös toiminut jonkinlaisena terapeuttisena hoitona surulleni. Olen saanut voimaa ja uskoa itseeni ja siihen, että elämä kantaa ja vie minua eteenpäin. Tänään olen henkisesti vahvempi, kuin menneessä elämässäni. Olen ottanut kaiken irti auringosta, lämmöstä ja rakkaista ihmisistä. Kun syksy tulee, akut ovat niin latautuneet, että pystyn ajattelemaan tulevaa surun muistopäivää ja uskon selviytyväni siitä, tavalla tai toisella.
Mitä tulee sairauteeni, niin ainakin vielä kaikki on mennyt hyvin. Salamatkustajani on voinut hyvin ja minä olen voinut hyvin. Lääkkeitä edelleen on suhteellisen paljon, mutta elämä niiden kanssa on tuttua touhua. Välillä tietysti aikataulut saattavat heittää, mutta en ota niistä mitään stressiä. Pääasia on, että ne tulee otettua.
Aurinkoakin olen ottanut...heh, ei varmaan kannata kovin mainostaa :) ,että tekee kiellettyjä asioita, mutta niin olen tehnyt. Ja nauttinut siitä, kun olen saanut maata auringon lämmössä hyvän kirjan ja kylmän juotavan kanssa. Minä en pelkää syöpää, en enää. Näin liian läheltä sitä elämää. Ja ajattelen niin, että jos syöpä on tullakseen, se tulee vaikka istuisin koko ikäni sisällä ja välttelisin auringon ilkeän ihania säteitä. Tulihan mun miehellenikin syöpä, vaikka eli niin terveellisesti, kuin mahdollista. Eli, tämä on minun valintani, älkää ottako minusta mallia :)
Lämmintä kesän loppua!
Tämä kesä on ollut minulle erityinen. Tämä on ensimmäinen kesä siirron jälkeen, kun tunnen oikein eläväni taas, olen reissannut ystävien luona ympäri Suomen, olemme hurvitelleet tytön kanssa milloin laivalla milloin hurjissa huvipuistoissa. Olen heittäytynyt joka päivään uudella innostuksella, ajatuksella MINÄ ELÄN ja voin tehdä melkein mitä vain.
Tämä kesä on myös toiminut jonkinlaisena terapeuttisena hoitona surulleni. Olen saanut voimaa ja uskoa itseeni ja siihen, että elämä kantaa ja vie minua eteenpäin. Tänään olen henkisesti vahvempi, kuin menneessä elämässäni. Olen ottanut kaiken irti auringosta, lämmöstä ja rakkaista ihmisistä. Kun syksy tulee, akut ovat niin latautuneet, että pystyn ajattelemaan tulevaa surun muistopäivää ja uskon selviytyväni siitä, tavalla tai toisella.
Mitä tulee sairauteeni, niin ainakin vielä kaikki on mennyt hyvin. Salamatkustajani on voinut hyvin ja minä olen voinut hyvin. Lääkkeitä edelleen on suhteellisen paljon, mutta elämä niiden kanssa on tuttua touhua. Välillä tietysti aikataulut saattavat heittää, mutta en ota niistä mitään stressiä. Pääasia on, että ne tulee otettua.
Aurinkoakin olen ottanut...heh, ei varmaan kannata kovin mainostaa :) ,että tekee kiellettyjä asioita, mutta niin olen tehnyt. Ja nauttinut siitä, kun olen saanut maata auringon lämmössä hyvän kirjan ja kylmän juotavan kanssa. Minä en pelkää syöpää, en enää. Näin liian läheltä sitä elämää. Ja ajattelen niin, että jos syöpä on tullakseen, se tulee vaikka istuisin koko ikäni sisällä ja välttelisin auringon ilkeän ihania säteitä. Tulihan mun miehellenikin syöpä, vaikka eli niin terveellisesti, kuin mahdollista. Eli, tämä on minun valintani, älkää ottako minusta mallia :)
Lämmintä kesän loppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti