Minun AIH:ini todettiin minulla jo vuonna -86, ollessani seitsemän vanha, tuolloin se aiheutti päänvaivaa lääkäreille, sillä he eivät aluksi osanneet diagnosoida mikä minua vaivaa. Oireina oli tuolloin ihon keltaisuus, kutiavia näppylöitä iholla, vatsan pömpöttäminen oikealla puolella ja väsyneisyys. Maksakokeet osoittivat suurentuneilla arvoillaan, että ongelmakohta löytyy sieltä. Maksastani leikattiin tuolloin koepala ja siitä onkin muistona kunnon kokoinen arpi. Tuolloin maksani oli kaksikertaa normaalia suurempi. Tulosten tultua oli selvää mikä minulla oli, tuolloin kuulemma alle 10:llä lapsella oli se sairaus kuin minulla ja hoitokeinona aloitettiin prednisolon ja kohta sen kanssa aloitettiin azamun. Adurzaliakin kokeilin jossakin vaiheessa, mutta vain kuuriluonteisesti.
Minun maksani alkoi toipumaan pikkuhiljaa, mutta aina välillä elimistöni meni vastahankaan ja tuli tulehdustiloja. Ollessani 15 vuotias, minulle kerrottiin ensimmäisen kerran mahdollisuudesta siirrännäiseen eli mahdollisesta maksansiirrosta. Tilanteeni kuitenkin parani siinä määrin, että lääkärin kanssa haudattiin se vaihtoehto, sillä saatoin elää ihan normaalia elämää ja maksakokeet osoittivat, että olimme voiton puolella, arvot olivat loistavat ja elämä tuntui hyvältä.
Tuon jälkeen aikaa on kulunut ja sairauteni on heitellyt suuntaan ja toiseen, minulla on ollut paljon hyviä aikoja, mutta myös niitä huonojakin, mutta aina niistä on selvitty ja elämä on jatkunut. Olen aina miettinyt, että suuri syy siihen, että sairauteni on edennyt niin hitaasti, on ollut elämänasenteeni. Olen yltiö positiivinen, en anna periksi vaan uskon aina, että huomenna asiat ovat paremmin. Olen sairastanut nyt 26 vuotta, olen elänyt niin, että voin sanoa Eläneeni, minulla on ihana tytär ja aviomies, minulla on perhe, joka on voimavarani ja johon voin aina luottaa. Tällähetkellä olen tuleva elinsiirtopotilas, AIH n edennyt vaikeaan kirroosiin, mutta edelleen uskon, että huomenna on parempi päivä.
Minun maksani alkoi toipumaan pikkuhiljaa, mutta aina välillä elimistöni meni vastahankaan ja tuli tulehdustiloja. Ollessani 15 vuotias, minulle kerrottiin ensimmäisen kerran mahdollisuudesta siirrännäiseen eli mahdollisesta maksansiirrosta. Tilanteeni kuitenkin parani siinä määrin, että lääkärin kanssa haudattiin se vaihtoehto, sillä saatoin elää ihan normaalia elämää ja maksakokeet osoittivat, että olimme voiton puolella, arvot olivat loistavat ja elämä tuntui hyvältä.
Tuon jälkeen aikaa on kulunut ja sairauteni on heitellyt suuntaan ja toiseen, minulla on ollut paljon hyviä aikoja, mutta myös niitä huonojakin, mutta aina niistä on selvitty ja elämä on jatkunut. Olen aina miettinyt, että suuri syy siihen, että sairauteni on edennyt niin hitaasti, on ollut elämänasenteeni. Olen yltiö positiivinen, en anna periksi vaan uskon aina, että huomenna asiat ovat paremmin. Olen sairastanut nyt 26 vuotta, olen elänyt niin, että voin sanoa Eläneeni, minulla on ihana tytär ja aviomies, minulla on perhe, joka on voimavarani ja johon voin aina luottaa. Tällähetkellä olen tuleva elinsiirtopotilas, AIH n edennyt vaikeaan kirroosiin, mutta edelleen uskon, että huomenna on parempi päivä.
Moikka Taina!Ystäväni linkkasi blogisi ja sitäkautta pääsin seuraamaan sun eloa.Jäin miettimään,että miten tällainen autoimmuuni hepatiitti tulee?Onko se synnynnäinen vai saako sen jonain tartuntana?Olen päässyt vasta alkuun tässä lukemisessa,jännitän näitä tämän hetken blogikappaleita kovasti...Voimalähetys alkaa tästä!!!minulta sinulle!
VastaaPoistaMinkälainen sairaus on autoimmuunihepatiitti ja mikä sen aiheuttaa?
VastaaPoistaAutoimmuunihepatiiitti on krooninen maksatulehdus. Sairaus on harvinainen ja esiintyy useimmiten nuorilla naisilla. Sairauden syy on huonosti tunnettu. Tiedetään ihmisellä olevan tiettyjä geneettisiä merkkejä, joihin sairaus liittyy, mutta sen laukaiseva aihe tunnetaan huonosti. Joku virus saattaisi aiheuttaa ensin maksatulehduksen ja hävitä sen jälkeen elimistöstä. Tämän jälkeen geneettisesti alttiilla ihmisellä maksan rakenne muuttuu ja maksaan jää krooninen tulehdus. Immunologisilla tekijöillä on tässä keskeinen osuus ja niiden seurauksena tulehdusreaktio jatkuu ja jatkuu — kuten yleensäkin autoimmuunitaudeissa.(suora lainaus Musilin sivuilta)
Eli tällaisen tietopläjäyksen löysin sinulle=) Ja kiitos, kaikki tsemppi on tarpeen ja on mukavaa saada lukijoita.
Moi! Mieki oon syntyny 79 ja AIH diagnoosin sain esikoisen syntymän jälkeen 2002.
VastaaPoista