Aamu-unisuus ja väsymys yleensä
Päivisin olen nykyään niin väsynyt, että aamuisin on kovan työn alla saada itseni hereille. Silmäluomet painavat tonnin ja menevät väkisinkin kiinni ja olo on jotenkin epätodellinen. Tuntuu, kuin uni olisi ottanut vallan ja siihen jotenkin vajoaa. Olen huomannut, että antamalla itselle luvan nukkua vähän pitempään, n.klo 10-11 asti ja sitten herättämällä itsensä väkisin, olo on myöhemmin paljon parempi, kuin että nukkuisi niin kauan kuin unta piisaa. Sillä sitä untahan piisaa, vaikka muille jakaisi. Välillä sitä miettii, että ymmärtääkö muut sitä, miltä se tuntuu, kun on ns. kroonisesti väsynyt, että se unen tarve on jotain uskomatonta. Se ei ole laiskuutta, se ei ole masennusta eikä se ole keksitty juttu vaan totinen tosi ja kyläänkin, kun menee tulitikuille olisi käyttöä silmäluomien välissä. Tämä nainen meinaan pystyy nukkumaan missä vain, milloin vain ja miten vain. Kyläänkin kun mennään, saatan olla 15min virkeänä ja sitten ykskaks, silmät lurpsuu ja taju kankaalle. Välillä oikein harmittaa. Uskon ja tiedän, että muillakin kohtalotovereillani on varmasti samanlaisia kokemuksia.
Unettomuus
Sitten tullaan toiseen ongelmaan, eli unettomuuteen. Jos oikein olet ollut väsynyt ja nukkunut, niin illalla kun tarvitsisi nukkua, ei se uni tulekkaan. Tuntuu, että se nukkumatti on lomalla tai sitten muuten vaan on huonot unihiekat. Olen yrittänyt olla nukkumatta iltapäivällä, vaikka kuinka nukuttaisi. Yritän keksiä jotain mieltä piristävää ja aktivoivaa puuhaa, mutta tuloksena yliväsymys ja uni on tipotiessään. Uskon, että osasyynä on kortisoni, jota syön ja toisena tulee tuo väsymyksen pakkaantuminen ja sitä käy ylikierroksilla. Siksipä juuri olen taas alkanut harrastamaan enemmän kirjoittamista, yöaikaan se on helppoa. Uutena ongelmana minulle on tullut pelko, jonkinnäköiset kauhukuvat. Ja siihenkin löytyy syy lääkkeestä, Propralista. Lääkäri varoittikin minua siitä ja naureskelin sille ominaisuudelle, mutta enpä naureskele enää. Sitä yöllä, jos nukkuu, näkee painajaisia ja kun on valveilla, kuvittelee kaikenlaista, on olo, kuin ei olisi yksin. Juuri tänä iltana laitoin siskolle viestiä, ettei unta tule taaskaan ja olen laittanut kaikki valot päälle, kun on tuo "ylimääräinen" olo. Toisaalta, sen on voinut laukaista tuo elinsiirtolistalle meneminen ja kuolemanpelko. Täytyypä tarkkailla ja toivoa, että se rauhoittuu, kun mies tulee kotiin, eikä tarvi olla yksin kotona.
Päivisin olen nykyään niin väsynyt, että aamuisin on kovan työn alla saada itseni hereille. Silmäluomet painavat tonnin ja menevät väkisinkin kiinni ja olo on jotenkin epätodellinen. Tuntuu, kuin uni olisi ottanut vallan ja siihen jotenkin vajoaa. Olen huomannut, että antamalla itselle luvan nukkua vähän pitempään, n.klo 10-11 asti ja sitten herättämällä itsensä väkisin, olo on myöhemmin paljon parempi, kuin että nukkuisi niin kauan kuin unta piisaa. Sillä sitä untahan piisaa, vaikka muille jakaisi. Välillä sitä miettii, että ymmärtääkö muut sitä, miltä se tuntuu, kun on ns. kroonisesti väsynyt, että se unen tarve on jotain uskomatonta. Se ei ole laiskuutta, se ei ole masennusta eikä se ole keksitty juttu vaan totinen tosi ja kyläänkin, kun menee tulitikuille olisi käyttöä silmäluomien välissä. Tämä nainen meinaan pystyy nukkumaan missä vain, milloin vain ja miten vain. Kyläänkin kun mennään, saatan olla 15min virkeänä ja sitten ykskaks, silmät lurpsuu ja taju kankaalle. Välillä oikein harmittaa. Uskon ja tiedän, että muillakin kohtalotovereillani on varmasti samanlaisia kokemuksia.
Unettomuus
Sitten tullaan toiseen ongelmaan, eli unettomuuteen. Jos oikein olet ollut väsynyt ja nukkunut, niin illalla kun tarvitsisi nukkua, ei se uni tulekkaan. Tuntuu, että se nukkumatti on lomalla tai sitten muuten vaan on huonot unihiekat. Olen yrittänyt olla nukkumatta iltapäivällä, vaikka kuinka nukuttaisi. Yritän keksiä jotain mieltä piristävää ja aktivoivaa puuhaa, mutta tuloksena yliväsymys ja uni on tipotiessään. Uskon, että osasyynä on kortisoni, jota syön ja toisena tulee tuo väsymyksen pakkaantuminen ja sitä käy ylikierroksilla. Siksipä juuri olen taas alkanut harrastamaan enemmän kirjoittamista, yöaikaan se on helppoa. Uutena ongelmana minulle on tullut pelko, jonkinnäköiset kauhukuvat. Ja siihenkin löytyy syy lääkkeestä, Propralista. Lääkäri varoittikin minua siitä ja naureskelin sille ominaisuudelle, mutta enpä naureskele enää. Sitä yöllä, jos nukkuu, näkee painajaisia ja kun on valveilla, kuvittelee kaikenlaista, on olo, kuin ei olisi yksin. Juuri tänä iltana laitoin siskolle viestiä, ettei unta tule taaskaan ja olen laittanut kaikki valot päälle, kun on tuo "ylimääräinen" olo. Toisaalta, sen on voinut laukaista tuo elinsiirtolistalle meneminen ja kuolemanpelko. Täytyypä tarkkailla ja toivoa, että se rauhoittuu, kun mies tulee kotiin, eikä tarvi olla yksin kotona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti