Minä olen ollut Satakunnan keskussairaalassa hoidettavana maksastani ihan pienestä tytöstä asti, siinä välissä olin myös Tyksissä hoidettavana ja itselleni juuri tuosta Tyksi ajasta on jäänyt hyviä muistoja. Ei minulla silti Porista mitään pahaa sanottavaa ole, jotenkin vain tyksissä "kotiuduin" paremmin.
Mutta sitten itse otsikko aiheeseen, eli minun omalääkärini päätti lokakuussa 2011 laittaa minut Helsinkiin Meilahteen tutkimuksiin maksansiirtoa ajatellen, koska terveydentilani on viimekesästä huonontunut suunnattomasti ja oireita alkoi ilmaantumaan kuin sieniä sateella. Ensin alkoivat jalat turpoamaan ja sitten alkoi välillä esiintymään korkeaa kuumeilua, jolle ei ollut mitään syytä ja verikokeissa alkoivat trombbarit olemaan hälyttävän alhaalla ja inri oli kivunnut lähemmäs 2 ja minulla ei ole mitään marevan lääkitystä, eli vereni huonontui ja oloni väsähti. Mustelmat olivat suuria ja niitä tulee ja tuli pienestäkin kosketuksesta ja iho oli hyvin arka. Maksa-arvot ovat aina heitelleet minulla ja nytkin ne olivat aluksi korkealla, mutta laskivat sitten.
Lokakuussa vointini huonontui entisestään ja vatsaan kertyi nestettä, paino nousi viikon sisällä 10 kg ja silloin tehty ultaäänitutkimus paljasti, että autoimmuuni maksasairauteni oli edennyt kirroosi vaiheeseen. Lääkärini päätti, että nyt on aika tutkia tilanne tarkemmin ja täytyy sanoa, että sen jälkeen onkin ollut nopeaa toimintaa.
Meilahdessa olin ensimmäistä kertaa marraskuussa 2011 ja olin siellä kaksi päivää ja sinä aikana minulle tehtiin sellainen määrä testejä ja tutkimuksia, että ihan hirvitti. Hyvä, kun itse pysyi mukana ja selvillä kaikesta. Minulla oli lääkäri tapaaminen seuraavana päivänä siellä ennen kotiinlähtöäni ja maksakirurgi ilmoitti, että maksansiirto olisi edessä ja tutkimukset tehtäisiin ripeässä tahdissa, koska rakas maksani on tällä hetkellä kovin arvaamaton. Hän sanoi, että kaikkeen varaudutaan ja kysyi, miltä ajatus siirrosta minusta tuntuu.
Niin, miltä se tuntuu. Minun omakohtainen kokemus on, että tällähetkellä olen kuin jyrkänteen reunalla, katson alaspäin, enkä erota maata vaan harmaata usvaa, mutta tiedän, että tuolla pilvien takana on aurinko, joka valaisee kohta taivaan ja näen taas ja pelko väistyy ja voin ihailla elämän kauneutta ja sen moninaisuutta. Siltä maksansiirto minusta tuntuu, pelottavalta, tuntemattomalta asialta, joka minun täytyy tehdä, jotta voin elää ja olla läsnä tässä elämässä, rakastaa tytärtäni ja miestäni, olla sisko ja tytär, ihminen. Ja sen verran paljon rakastan elämääni, että pidän siitä kiinni kaikin tavoin ja aion uskaltaa.
Olen käynyt nyt Meilahdessa neljä kertaa ja siinä on mukana hammaslääkäri käynti sekä toimenpide, jossa minulta poistettiin kaikki viisaudenhampaat sekä pari muuta, jotka olisivat vaatineet juurihoidon, mutta lääkärin mielestä minulla ei ollut aikaa niihin hoitoihin, joten jouduin tekemään valinnan, että ne poistettiin ja täytyy sanoa, että se kirpaisi naiseuttani aikalailla, melkein yhtä paljon, kuin tämä ainainen lihominen ja laihtuminen, nestettä tulee ja menee, mutta siihenkin tottuu tavallaan tai ainakin oppii suhtautumaan. Niin, minä olen sen verran kipu kammoinen, että kun pyysin, sain nukutuksen, kun hampaat poistettiin ja voin sanoa, että olin hyvin helpottunut siitä.
Siirtotutkimuksiini on kuulunut, jos joku haluaa tietää, niin itselläni:
-vatsantähystys, otettiin koepaloja ja katsottiin onko varixia, eli laskimolaajentumia
-kauhean paljon erilaisia verikokeita, ekalla kerralla otettiin 28 putkea verta
-ultraäänitutkimus
-keuhkokuva
-sydänfilmi ja sydämen ultraääni
-hammaslääkäritutkimukset ja hampaiden luuston kuvaus
-koordinaattorin tapaaminen
-leikkaavan kirurgin tapaaminen
-anestesialääkärin tapaaminen
-sosiaalityöntekijän tapaaminen
Voi olla, että unohdin jotain. Suoliston tähystämistä minulle ei tehdä, jännitin sitä kovasti, mutta sanoivat, että tapauksessani se ei ole oleellinen tutkimus vaan sen voi jättää tekemäti. Olin hyvin helpottunut=)Sanoinkin, että jos sen teette, niin saatte kyllä huumata mut jollakin, vaikka nuijanukutuksella. Ja nyt viimeisellä kerralla minulle annettiin kotiin mukaan antibiootit, jotka otan, kun soitto joskus tulee. Siirtokokous minusta pidetään ensi viikolla ja he soittavat minulle, kun nimeni on listalla ja sitten se odotus alkaa, kohti toivoa paremmasta huomisesta.
Mutta sitten itse otsikko aiheeseen, eli minun omalääkärini päätti lokakuussa 2011 laittaa minut Helsinkiin Meilahteen tutkimuksiin maksansiirtoa ajatellen, koska terveydentilani on viimekesästä huonontunut suunnattomasti ja oireita alkoi ilmaantumaan kuin sieniä sateella. Ensin alkoivat jalat turpoamaan ja sitten alkoi välillä esiintymään korkeaa kuumeilua, jolle ei ollut mitään syytä ja verikokeissa alkoivat trombbarit olemaan hälyttävän alhaalla ja inri oli kivunnut lähemmäs 2 ja minulla ei ole mitään marevan lääkitystä, eli vereni huonontui ja oloni väsähti. Mustelmat olivat suuria ja niitä tulee ja tuli pienestäkin kosketuksesta ja iho oli hyvin arka. Maksa-arvot ovat aina heitelleet minulla ja nytkin ne olivat aluksi korkealla, mutta laskivat sitten.
Lokakuussa vointini huonontui entisestään ja vatsaan kertyi nestettä, paino nousi viikon sisällä 10 kg ja silloin tehty ultaäänitutkimus paljasti, että autoimmuuni maksasairauteni oli edennyt kirroosi vaiheeseen. Lääkärini päätti, että nyt on aika tutkia tilanne tarkemmin ja täytyy sanoa, että sen jälkeen onkin ollut nopeaa toimintaa.
Meilahdessa olin ensimmäistä kertaa marraskuussa 2011 ja olin siellä kaksi päivää ja sinä aikana minulle tehtiin sellainen määrä testejä ja tutkimuksia, että ihan hirvitti. Hyvä, kun itse pysyi mukana ja selvillä kaikesta. Minulla oli lääkäri tapaaminen seuraavana päivänä siellä ennen kotiinlähtöäni ja maksakirurgi ilmoitti, että maksansiirto olisi edessä ja tutkimukset tehtäisiin ripeässä tahdissa, koska rakas maksani on tällä hetkellä kovin arvaamaton. Hän sanoi, että kaikkeen varaudutaan ja kysyi, miltä ajatus siirrosta minusta tuntuu.
Niin, miltä se tuntuu. Minun omakohtainen kokemus on, että tällähetkellä olen kuin jyrkänteen reunalla, katson alaspäin, enkä erota maata vaan harmaata usvaa, mutta tiedän, että tuolla pilvien takana on aurinko, joka valaisee kohta taivaan ja näen taas ja pelko väistyy ja voin ihailla elämän kauneutta ja sen moninaisuutta. Siltä maksansiirto minusta tuntuu, pelottavalta, tuntemattomalta asialta, joka minun täytyy tehdä, jotta voin elää ja olla läsnä tässä elämässä, rakastaa tytärtäni ja miestäni, olla sisko ja tytär, ihminen. Ja sen verran paljon rakastan elämääni, että pidän siitä kiinni kaikin tavoin ja aion uskaltaa.
Olen käynyt nyt Meilahdessa neljä kertaa ja siinä on mukana hammaslääkäri käynti sekä toimenpide, jossa minulta poistettiin kaikki viisaudenhampaat sekä pari muuta, jotka olisivat vaatineet juurihoidon, mutta lääkärin mielestä minulla ei ollut aikaa niihin hoitoihin, joten jouduin tekemään valinnan, että ne poistettiin ja täytyy sanoa, että se kirpaisi naiseuttani aikalailla, melkein yhtä paljon, kuin tämä ainainen lihominen ja laihtuminen, nestettä tulee ja menee, mutta siihenkin tottuu tavallaan tai ainakin oppii suhtautumaan. Niin, minä olen sen verran kipu kammoinen, että kun pyysin, sain nukutuksen, kun hampaat poistettiin ja voin sanoa, että olin hyvin helpottunut siitä.
Siirtotutkimuksiini on kuulunut, jos joku haluaa tietää, niin itselläni:
-vatsantähystys, otettiin koepaloja ja katsottiin onko varixia, eli laskimolaajentumia
-kauhean paljon erilaisia verikokeita, ekalla kerralla otettiin 28 putkea verta
-ultraäänitutkimus
-keuhkokuva
-sydänfilmi ja sydämen ultraääni
-hammaslääkäritutkimukset ja hampaiden luuston kuvaus
-koordinaattorin tapaaminen
-leikkaavan kirurgin tapaaminen
-anestesialääkärin tapaaminen
-sosiaalityöntekijän tapaaminen
Voi olla, että unohdin jotain. Suoliston tähystämistä minulle ei tehdä, jännitin sitä kovasti, mutta sanoivat, että tapauksessani se ei ole oleellinen tutkimus vaan sen voi jättää tekemäti. Olin hyvin helpottunut=)Sanoinkin, että jos sen teette, niin saatte kyllä huumata mut jollakin, vaikka nuijanukutuksella. Ja nyt viimeisellä kerralla minulle annettiin kotiin mukaan antibiootit, jotka otan, kun soitto joskus tulee. Siirtokokous minusta pidetään ensi viikolla ja he soittavat minulle, kun nimeni on listalla ja sitten se odotus alkaa, kohti toivoa paremmasta huomisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti