Odottaminen

Odottamiseen on tässä vuosien varrella tottunut, on odottanut lääkäriaikoja, soittoja verikokeista ja niiden antamista tuloksista, on odottanut kaikenmaailman juttuja sairaalamaailmaan kuuluen ja siihen on luullut jo tottuneensa, mutta kyllä se kaikki mikä on uutta, outoa ja jännittävää, saa vatsan kipristelemäään.

Minun listalle meno viivästyi viikolla, kun vielä tarvitsi tehdä yksi tutkimus, sydämen ultraääni tutkimus. Ja nyt täytyy antaa kiitos Satakunnan keskussairaalalle, kerta se kuvaus järjestyi todella nopsaa ja sain itse valita kellonajankin milloin pääsen sinne. Tutkimus oli helppo, sitä ei tarvinnut pelätä sen ihmeemmin, mutta itselläni on se ihmeellinen piirre, että aina täytyy jännittää, ihan vaan sen takia, että kun ei tiedä mitä ne sieltä löytävät milloinkin. Itselläni on kuulemma hyvä sydän ja mukava lääkäri, joka tutkimuksen teki, sanoi ettei sydämeni ainakaan ole este millekkään, vaan ensiluokkainen on. Tuli syvä helpotuksen huokaus=)

Nyt sitten odotan, lääkärin soittoa, että olen listalla ja voin sanoa, että nyt jo odottavan aika on pitkä. Ehkä siihen vaikuttaa se, että pakkasin kassini jo viikko sitten lähtö valmiuteen. Tämä siirtoa asia pyörii mielessäni aika usein , mutta olen huomannut, että pahin vaihe on selätetty. Olen sisäistänyt jo sen, että siirto tehdään ja se on vain minun parhaakseni ja ilman sitä en voisi elää kovin kauaa. Sitä jotenkin löytää sisältä rohkeuden kohdata se ja uskaltaa, meinaan ihminen tekee mitä vain saadakseen elää ja itse olen kova taistelija ja periksi en anna.