3. VIIKKO LISTALLA

Olen tässä päivän aikana miettinyt paljon perhettäni ja sitä, mitä he merkitsevät minulle ja kuinka suunnaton apu ja turva heistä on ollut. Niinhän sitä sanotaan, että rakkaus kantaa pitkälle ja se saa ihmeitä aikaan.

On Elämä Laina, Erinin kappale on soinut päässäni kokoajan ja ehkä se juuri on saanut minut mietteisiini. Laitan kappaleen tähän videolinkillä, jos joku vaikka haluaisi kuunnella. Kaunis kappale.

Niin, kyllähän tämä tuleva maksansiirto saa ajattelemaan asioita monelta kantilta. Ensinmäiseksi täytyy ajatella positiivisesti, ei saa antaa pelolle valtaa, vaan ajatella sen tuomia hyviä asioita kuten parempi elämänlaatu ja jatko-aika elämälle. Odotan, että minä saisin taas virtaa itseeni, voimaa kammeta itseni sohvalta ylös. Pystyisin touhuamaan tyttäreni ja mieheni kanssa asioita, jotka ovat jääneet paitsioon, kun yksinkertaisesti en enää jaksa. Poden välillä todella huonoa omaatuntoa tyttäreni takia. Haluaisin olla erilainen äiti, kuin nyt pystyn olemaan. Rakkaudesta en ole tinkinyt, enkä voisikaan, hän on elämänvaloni ja tekisin hänen puolestaan mitä vain, mutta haluaisin enemmän osallistua harrastuksiin, leikkeihin ja muuhun menevään toimintaan. Tämän hetken luksushetkiä meillä on satuhetket illalla, silloin kerrotaan päivän uutiset, salaisuudet ja murheet ja syvennytään sadun ihmeelliseen maailmaan sen jälkeen. Se on sitä aikaa mistä en ole valmis luopumaan.

Mutta, mutta... kyllähän sitä tulee ajateltua, että jos tämä kaikki päättyykin tähän. Mietin, täytyisikö tehdä testamentti varoiksi, miten lapseni selviäisi siitä ja entä mieheni ja muu perheeni. Mietin, mitä minusta jää tähän maailmaan, jos en selviäisikään leikkauksesta tai myöhemmin tulisi jokin komplikaatio.

Ehkä konkreettisin muisto on tyttäreni, hän on aina samaa lihaa ja verta, kuin minä. Hänen luonteestaan löytyy yllättävän paljon samoja piirteitä. Hänelle olen aina halunnut luoda muistoja, joita on hyvä vaalia ja joita on ilo muistella. Jos huonosti kävisi, niin toivoisin minut muistettavan sellaisena, kuin oikeasti olen-sekä hyvine että huonoine puolineen. Perhe on minun rakkauteni ja hassua on sanoa, että en pelkää kuolemaa itsessään vaan sitä, etten näkisi enää minulle rakkaita ihmisiä. Se on se mikä sattuu, jos ajattelen tätä kuolema juttua. Ja pakko sitä on miettiä, mutta se on asia josta ei kovin paljon haluta puhua ja ajatella. Tai kyllä minä ainakin uskon, että monikin sitä ajattelee, pelkää ja haluaisi sulkea pois mielestään. Minä ainakin ajattelen ja tässä listalla ollessani, kun vielä on aikaa olla läheisten kanssa, niin haluan viettää sen heidän kanssaan. Elämähän on laina...

Niin, nyt tuli taas kirjoiteltua näin yöaikaan, kun päivällä meni huilaamaan liikaa ja rytmi sekosi ja yöllähän nuo ajatukset tunnetusti laukkaavat minne sattuu, mutta sen haluan sanoa vielä, että niin kauan, kuin on uskoa ja toivoa, ei ole hätää ja minulla on molempia. Onneksi olen kova taistelemaan ja elämänasenteestani en edelleenkään luovu vaan jaksan olla positiivinen ja luotan asioiden menevän niin, kuin on tarkoitettu.

Tänään on ollut voinnissa vähän muutosta, pientä lämpöilyä, ihon arkuutta joka puolella kroppaa, kosketus sattuu ja todella väsynyt olo. Mutta saattaahan se johtua jostain viruksestakin. Toivottavasti ei mikään sellainen iske, että sen takia joutuisi listalta välillä pois. Eli nyt vain lämmintä päälle, riittävä nesteytys ja huilausta eli normi jutut... ja mä laitan nyt unta palloon=)