Torstaina alkoi 6.viikko odottelua. Olo on nyt vähän kehnolainen, ollut jo muutaman päivän. Kaulaan on tullut maksaläikkiä ja tänä aamusti huomasin, että niitä oli tullut lisää. Olen nyt pilkkukaula. Olo on tosi väsynyt ja olen aamuisin nukkunut myöhään, kiitos äidin, joka on tullut aamuisin auttamaan tyttäreni kouluun laiton kanssa, kun mieheni on poissa kotoa. Hän on aina joka 3.viikko poissa kotoa ja silloin tarvitsen muuta apua.
Toissayö meni valvoessa kokoyön, en saanut unta, kun oli niin huono-olo, sydän löi nopsaa ja hikoilutti ja tietysti kutitti. Jos aluksi Atarax auttoi tuohon kutinaan, niin ei enää. Mutta ei se ihan turha ole, sillä se ottaa kutinasta polttavan tunteen pois ja se on se joka on sietämätöntä. Nenästä on myös tihkutellut pari päivää verta, mutta tänään se on laantumassa. Mietein jo lääkäriin menoa, mutta hautasin sen ajatuksen, kun tiedän, ettei tälle voi tehdä mitään. He makuuttaisivat mua siellä 2-3 päivää ja ottaisivat kokeita ja päästäisivät kotiin, kun ei voi tehdä mitään tällä hetkellä, kuin odottaa sitä uutta maksaa. Eli, otan nyt kotona ihan rauhallisesti, en touhua mitään ylimääräistä.
Paitsi, että eilen kun mun oli pakko käydä kaupassa, olo oli sen verta huono, että yhtäkkiä tuli tunne, että pyörryn siihen paikkaan ja muutenkin olo muuttui totaalisesti ihan hetkessä. Äkkiä kotiin ja jalat ylöspäin ja join mehua, että verensokeri tasaantuisi. Kyllä se olo siitä sitten hieman parani. Mutta nämä on näitä, ei kannata kaikesta pelästyä vaan rauhallisesti katsoa mitä tulevan pitää ja ilmoittaa jollekkin läheiselle, että tulisi katsomaan aina välillä, ettei taju ole pois ja muutenkin tsekkaamaan, että kaikki on kunnossa. Hyvästä tukiverkostosta on suuri apu ja se luo turvallisuuden tunteen. Itselläni ainakin se toimii hyvin, kiitos rakkaitten läheisteni.
Toissayö meni valvoessa kokoyön, en saanut unta, kun oli niin huono-olo, sydän löi nopsaa ja hikoilutti ja tietysti kutitti. Jos aluksi Atarax auttoi tuohon kutinaan, niin ei enää. Mutta ei se ihan turha ole, sillä se ottaa kutinasta polttavan tunteen pois ja se on se joka on sietämätöntä. Nenästä on myös tihkutellut pari päivää verta, mutta tänään se on laantumassa. Mietein jo lääkäriin menoa, mutta hautasin sen ajatuksen, kun tiedän, ettei tälle voi tehdä mitään. He makuuttaisivat mua siellä 2-3 päivää ja ottaisivat kokeita ja päästäisivät kotiin, kun ei voi tehdä mitään tällä hetkellä, kuin odottaa sitä uutta maksaa. Eli, otan nyt kotona ihan rauhallisesti, en touhua mitään ylimääräistä.
Paitsi, että eilen kun mun oli pakko käydä kaupassa, olo oli sen verta huono, että yhtäkkiä tuli tunne, että pyörryn siihen paikkaan ja muutenkin olo muuttui totaalisesti ihan hetkessä. Äkkiä kotiin ja jalat ylöspäin ja join mehua, että verensokeri tasaantuisi. Kyllä se olo siitä sitten hieman parani. Mutta nämä on näitä, ei kannata kaikesta pelästyä vaan rauhallisesti katsoa mitä tulevan pitää ja ilmoittaa jollekkin läheiselle, että tulisi katsomaan aina välillä, ettei taju ole pois ja muutenkin tsekkaamaan, että kaikki on kunnossa. Hyvästä tukiverkostosta on suuri apu ja se luo turvallisuuden tunteen. Itselläni ainakin se toimii hyvin, kiitos rakkaitten läheisteni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti