Maanantaiaamu alkoi taas migreenillä, oikein kiva jomotus otsalohkossa ja kipu tuntui oikeen silmämunassa asti. Epäilen, et johtuu lääkkeistä tai sitten silmistä...tarvis silmälääkäriin varmaan mennä. No, onneksi lääkkeillä sen sai taas loppumaan ja pienillä aamu-unten jatkolla. Nyt on vähän tööt-olo.
Lääkärit kävivät äsken, arvot ovat hyvät ja kun he katsoivat minua, sanoivat heti, että nyt tarvii kortisonia laskea...hih, he kommentoivat heti sitä, mitä arvasinkin etukäteen. Minulla on aina kortisoni vaikuttanut voimakkaasti ja nytkin on jo tullut kuukasvoisuus, karvankasvu ja mustelmaherkkyys oireiksi, eivät kivoja, varsinkaan naiselle.
Pori sai nuhteita heiltä toimistaan, koska minulle ei ole sovittu seuraavaa käyntiä sinne ja verikokeita on liian harvoin nyt aluksi. Nyt kun lääkkeitä lasketaan, pitäisi kontrolli olla useammin. He kysyivät, kuka minua hoitaa siellä.
Kysyin myös sairaslomasta, mutta sanoivat, että se päätetään ensikuussa, kun tulen ja tulee 3 kuukautta leikkauksesta. Lääkärin mielestä, jos on hyvässä kunnossa, 3kk loma riittää, mutta meinasi, että jos tulee näitä sivuoireita, niin loma voi venähtää 6 kuukauteenkin. Voi kettu, en minä nyt niin kauan haluisi olla kotona, mutta jospa nää tutinat yms.muut oireet rauhoittuvat pikkuhiljaa...
Nyt odottelen takro-pitoisuutta ja sitten lähden taxilla kurvailemaan kotia kohti. Ihanaa, kun tietää, että ainakin nyt on kaikki hyvin. Fysioterapeuttikin kävi ja antoi luvan käyttää vatsalihaksia ja alkaa treenailemaan niitä. Ja muutenkin uskallan alkaa tehostamaan liikkumistani. Kyllä tämä elämä tästä normalisoituu, pikkuhiljaa, mutta varmasti. Tunnen oloni nyt mahdollisimman normaaliksi piiiiiitkään aikaan, olen nyt onnellinen tästä kaikesta ja uudesta mahdollisuudesta elämään. Siihen kannattaa tarttua, kun siihen annetaan mahdollisuus. Vaikka kaikki tämä on tuntunut pelottavalta aluksi, niin itse olen vastoinkäymisistä huolimatta todella onnellinen, että uskalsin tehdä tämän. Ei se ollutkaan niin pelottavaa loppujenlopuksi. Tänään aurinko paistaa, uusi maksa toimii ja minä elän.
Lääkärit kävivät äsken, arvot ovat hyvät ja kun he katsoivat minua, sanoivat heti, että nyt tarvii kortisonia laskea...hih, he kommentoivat heti sitä, mitä arvasinkin etukäteen. Minulla on aina kortisoni vaikuttanut voimakkaasti ja nytkin on jo tullut kuukasvoisuus, karvankasvu ja mustelmaherkkyys oireiksi, eivät kivoja, varsinkaan naiselle.
Pori sai nuhteita heiltä toimistaan, koska minulle ei ole sovittu seuraavaa käyntiä sinne ja verikokeita on liian harvoin nyt aluksi. Nyt kun lääkkeitä lasketaan, pitäisi kontrolli olla useammin. He kysyivät, kuka minua hoitaa siellä.
Kysyin myös sairaslomasta, mutta sanoivat, että se päätetään ensikuussa, kun tulen ja tulee 3 kuukautta leikkauksesta. Lääkärin mielestä, jos on hyvässä kunnossa, 3kk loma riittää, mutta meinasi, että jos tulee näitä sivuoireita, niin loma voi venähtää 6 kuukauteenkin. Voi kettu, en minä nyt niin kauan haluisi olla kotona, mutta jospa nää tutinat yms.muut oireet rauhoittuvat pikkuhiljaa...
Nyt odottelen takro-pitoisuutta ja sitten lähden taxilla kurvailemaan kotia kohti. Ihanaa, kun tietää, että ainakin nyt on kaikki hyvin. Fysioterapeuttikin kävi ja antoi luvan käyttää vatsalihaksia ja alkaa treenailemaan niitä. Ja muutenkin uskallan alkaa tehostamaan liikkumistani. Kyllä tämä elämä tästä normalisoituu, pikkuhiljaa, mutta varmasti. Tunnen oloni nyt mahdollisimman normaaliksi piiiiiitkään aikaan, olen nyt onnellinen tästä kaikesta ja uudesta mahdollisuudesta elämään. Siihen kannattaa tarttua, kun siihen annetaan mahdollisuus. Vaikka kaikki tämä on tuntunut pelottavalta aluksi, niin itse olen vastoinkäymisistä huolimatta todella onnellinen, että uskalsin tehdä tämän. Ei se ollutkaan niin pelottavaa loppujenlopuksi. Tänään aurinko paistaa, uusi maksa toimii ja minä elän.
Hienoa!!!
VastaaPoista=)
PoistaTsemppiä uuden elimen kanssa elämiseen! Luin just Elinehtoa ja tulin moikkaamaan. Palaan myöhemmin tänne lukemaan enemmän.
VastaaPoistaKiitos=)
Poista