28.päivä Tiputusta, toppuutusta ja tepastelua

Hih, huomenna tulee kuukauden merkkipaalu täyteen tai no, en minä nyt tiedä kuinka kiva asia se on, mutta täällä nyt ollaan vielä enkä muuta voi. Silloin ennen leikkausta olin suunnitellut, että olen sen pari viikkoa ja sitten pois, mutta eihän asiat aina mene niinkuin suunnittelee. Aluksihan kaikki näyttikin menevän hyvin ja arvot laskivat kivasti ja olo oli mitä parhain, mutta sitten tulikin se hyljintä, joka on ollut hyvin tiukassa. Toivottavasti kukaan, joka lukee näitä juttujani, ei pelästy, varsinkaan te, jotka olette menossa siirtoon, tarkoitukseni ei ole peloitella ketään.

Tämä minun hyljintä on tiukassa minun oman puolustusjärjestelmän takia, mutta tänäänkin Heikki ja Helena, kotoisasti, sanoivat molemmat, että ei hätää, vaikka tiukassa on, niin kyllä se nujerretaan ja perjantaina tai maanantaina Poriin. Heidän uskonsa asiaan on niin vakuuttavaa ja lujaa, että pakkohan se on itsekin uskoa. Ja kyllähän minä uskon, luotan ja toivon, että kaikki menevät vielä hyvin. Ainakin tämä opettaa sen, että jos joskus kohtaan taas hyljinnän, niin osaan suhtautua siihen järkevästi, ymmärtävästi ja ennenkaikkea niin, että se on mentävä päivä kerrallaan. Eihän se hauskaa ole olla tipassa, joka on nyt jouduttu joka päivä vaihtamaan, eilenkin täytyi 5 kertaa laittaa, kun kipeytyi niin pahasti, mutta kyllä senkin kestää...Eihän mikään kurjuus onneksi loputtomiin kestä=) Vaikka Helena tänään hymyili ja sanoi lopuksi, että kyllähän sinä varmaan ennen juhannusta kotiin pääset...kuivaa huumoria, mutta jotenkin se kolahtaa minuun=))

Kateus

Voisin kertoa taas uudesta "naapuristani", mummusta, joka puhuu kokoajan ja sanoo, ettei hän halua valittaa mistään tai olla häiriöksi, mutta ihme kumma...Hän valittaa kokoajan, niin aamulla, päivällä, illalla kuin yölläkin. Ja eräskin yöhoitaja, joka ei todellakaan tehnyt mitään pahaa, sai marmatukset kohdalleen, koska meni huokaisemaan väärässä paikassa. Sanoinkin tälle mummulle, että kyllä minäkin olen työssäni huokaillut, monestikin, mutta ei se mitään pahaa tarkoita ja varsinkaan yöaikaan, kun hoitaja joutuu sukkuloimaan monessa paikassa ja silloinkin täyttämään toiveita ja tarpeita, joita potilaat tarvitsevat. Silloin mummeli avautui ja sanoi minulle, että hyvä minun on puhua, kun olen joku lellikki täällä, jolle hoitajat ovat mukavia ja jolle lääkärit puhuvat ja hymyilevät. Kuuntelin ja ajattelin, että eikös sitä niin sanota, että niin metsä vatsaa kuin sinne huutaa... Sanoin hänelle kuitenkin, että niin, minähän olen täällä ollut tuon 4 viikkoa, kyllähän siinä hoitohenkilökunta tutuksi tulee eikä kyse ole mistään erityisasemassa olosta.

Kuntoilun tarve

Tänään sitten lähdin taas kohottamaan kuntoa ja täytyy sanoa, että heikolta tuntuu viime viikkoiseen verrattuna, kanttiiniin, kun meni, olo oli ihan katki ja täytyi pysähtyä. Todellakin täytyy alkaa vain väkisin taas liikkumaan enemmän näiden hoitojen välillä, mutta hankalaa se hieman on, kun tarvii päivässä olla kiinni tuossa "sulhaspojassa", tippalaitteessa ja surinalaitteessa, joka annostelee sitä, 6-8 tuntia, putkeen. Kyllä ottaa väliin pattiin ja kunnolla. Kyllähän se kunto sieltä takaisin saadaan, täytyy vain nähdä vähän vaivaa sen eteen ja minultahan ei motivaatiota puutu=)

Kyllä sairaalassa oloon tottuu, sitä niinkuin turtuu tähän, mutta laitostua en aio. Itse teen niin paljon, kuin mahdollista ja enemmänkin, jos vain pystyn. Tänään juttelin vanhemman hoitajan kanssa ja puheeksi tuli harrastukset ja sanoin rakastavani piirtämistä, maalaamista ja askartelua. Meni pieni hetki ja tämä hoitaja tuli huoneeseen takaisin ja hänellä oli minulle tuomisena piirrustuspaperia ja kynä ja alusta. Ihana=) Se lämmitti kovasti mieltä ja tänään ajattelinkin vähän piirrustella jotain. Sattuipa niinkin, että sain puhelun maksansiirtokumppaniltani, jolle siirrettiin maksa samana päivänä, kuin minulle ja oli tosi kiva puhua hänen kanssaan ja käydä tätä uutta tilannetta läpi. Kaikkea hyvää sinulle Minna=)

Että tällainen päivä, taidanpa nyt lopetella ja olla vain tässä kanitipassa ja katsella vaikka pää tyhjänä telkkkaria...