Torstai ja perjantai olivat ihan samanlaisia päiviä, yritin liikkua kanttiinissa ja yleisillä käytävillä ja vieraita kävi paljon. Aika kului niin nopsaa etten ehtinyt kirjoittelemaan, illan tullen olin väsynyt ja nukahdin nopeasti. Olo oli hyvä, levollinen ja onnellinen. Varsinkin, kun arvot ovat laskeneet hyvin eli hyvällä mallilla ollaan. Mutta, edelleen on vähän varautunut olo, ei nuolaista ennenkuin tipahtaa...
Perjantaina sain onnellisen jymy-yllätyksen... Lääkäri tuli ja sanoi, että pääsisin koko viikonlopuksi kotiin! Olin, että OIKEESTI, pääsenkö!? Se oli paras uutinen aikoihin:) Soitin heti sukulaisille, että kuka hakee ja appiukkohan se sieltä sitten tuli hakemaan ja kotimatka alkoi...
Kotiinpäästyäni kävin heti kaikki huoneet lävitse ja siinä sitä sitten kyyneleet vain valuivat, kun olin niin onnellinen ja helpottunut. Olin vihdoinkin omassa kodissani. Minä ja rakkaani.
Ilta kotona sujui hyvin ja tyttäreni passasi minua ja oli oikein avulias äidin kulta. Minun pieni rakkaani. Mieheni on reissussa tämän viikon, joten harmi, kun häntä en nyt nähnyt ja saanut olla hänen kanssaan. Ensiviikolla sitten...
Kyllähän se kotona olo voimille ottaa, kun tarvii enemmän tehdä itse, mutta on se sen arvoista. Illalla tuli uni hyvin ja nukuin omassa sängyssä sikeästi. Ihana tunne.
Lauantaina, eli tänään olen ollut siskoni luona ja katsellut ja kuunnellut, kun lapset leikkivät. Elämä tuntuu normaalilta. Pyrin olemaan ajattelematta, että huomenna täytyy palata sairaalaan. Nyt nautin tästä ja olen iloinen ja onnellinen kaikesta, mitä nyt koen ja että saan olla rakkaitteni seurassa. On ihanaa tietää olla rakastettu ja tietää, että minusta pidetään huolta. Huomenna on äitienpäivä ja me juhlimme sitä siskoni luona ja täällä on kuullemma yllätyksiä luvassa....
Perjantaina sain onnellisen jymy-yllätyksen... Lääkäri tuli ja sanoi, että pääsisin koko viikonlopuksi kotiin! Olin, että OIKEESTI, pääsenkö!? Se oli paras uutinen aikoihin:) Soitin heti sukulaisille, että kuka hakee ja appiukkohan se sieltä sitten tuli hakemaan ja kotimatka alkoi...
Kotiinpäästyäni kävin heti kaikki huoneet lävitse ja siinä sitä sitten kyyneleet vain valuivat, kun olin niin onnellinen ja helpottunut. Olin vihdoinkin omassa kodissani. Minä ja rakkaani.
Ilta kotona sujui hyvin ja tyttäreni passasi minua ja oli oikein avulias äidin kulta. Minun pieni rakkaani. Mieheni on reissussa tämän viikon, joten harmi, kun häntä en nyt nähnyt ja saanut olla hänen kanssaan. Ensiviikolla sitten...
Kyllähän se kotona olo voimille ottaa, kun tarvii enemmän tehdä itse, mutta on se sen arvoista. Illalla tuli uni hyvin ja nukuin omassa sängyssä sikeästi. Ihana tunne.
Lauantaina, eli tänään olen ollut siskoni luona ja katsellut ja kuunnellut, kun lapset leikkivät. Elämä tuntuu normaalilta. Pyrin olemaan ajattelematta, että huomenna täytyy palata sairaalaan. Nyt nautin tästä ja olen iloinen ja onnellinen kaikesta, mitä nyt koen ja että saan olla rakkaitteni seurassa. On ihanaa tietää olla rakastettu ja tietää, että minusta pidetään huolta. Huomenna on äitienpäivä ja me juhlimme sitä siskoni luona ja täällä on kuullemma yllätyksiä luvassa....
Oikein hyvää kotilomaa ja äitienpäivää:) nauti ajastaan siellä!
VastaaPoistaAnne
Ihanaa että olet päässyt kotona käymään.
VastaaPoistaElämä on ihanaa.
Pian varmaan pääset jo kokonaan kotiin.
Mieluisaa Äitienpäivää!
:) Upeaa! Hyvää Äitienpäivää, se varmasti tuntuu melkein samalta kuin aikoinaan ensimmäinen äitienpäivä. Ja ethän sinä välttämättä sinne sairaalaan enää jäämällä jää, jos arvot alkavat olla kohdillaan ja apu on kuitenkin lähellä. Mullakin taisi mennä viikko niissä merkeissä (aamulla verikokeeseen, lääkäreiden odottelu ja sitten kotiin...) Hyvä hyvä! :)
VastaaPoista-Kati-