35. päivä Migreeni

Aamu oli kaunis ja yö tuli nukuttua, kuin tukki, mutta silti aamulla päässä tuntui jomotusta ja tykytystä oikeassa ohimossa. Sanoin siitä hoitajalle, mutta se nyt sitten varmaan hukkui siihen, kun hänellä oli kiire ulos huoneesta eristysvaatteissaan...Niin, osa hoitajista tulee normaalisti huoneeseen ja heillä on aikaa puhua ja osa taas tulee täysissä suojatamineissa ja hyvä, kun ovat 10 sekunttia täällä ja poistuvat kiireesti. Siis, hei, oikeasti, tämä on niin naurettavaa! Itsekin olen töissäni oikeasti joutunut tekemisiin mrs-potilaiden kanssa, mutta aina minulla on silti ollut aikaa puhua ja seurustella hetki heidän kanssaan ja jos suojat ovat olleet pakollisia, olen pyrkinyt siihen, että tilanne tuntuisi mahdollisimman normaalilta.  Ja koska minut on juuri Helsingissä testattu, tiedän ettei minulla ole kyseistä pöpöä ja se kyllä lukee papereissani, joten tunnen välillä tämän touhun todella naurettavaksi. Ja kyllä, tiedän, tämä on suojakeino ja sillä pyritään vain hyvään ja se tehdään kaikille, mutta siltikin ärsyttää tuo kohtelu. Ihmisiähän me olemme silti kaikki ja ansaitsemme hyvän, ihmisarvoisen kohtelun, olimme me sitten minkä asian takia tahansa sairaalassa.

Minun päänsärky paheni lopulta siihen, että aloin oksentamaan ja kaikki tuli ulos, juuri kun minulle tuli vieraita. Oikein harmitti. Kutsuin hoitajan paikalle ja onneksi juuri tuollainen pelkäämätön hoitaja tuli ja hän kävi katsomassa mitä saan ottaa ja kun tilanne oli se, että sairaalassa ei ollut kyseistä lääkettä, lähti tämä hoitaja itse hakemaan sitä apteekista. hän toi minulle sellaisen kerta nenäsuihkeen, joka auttoi todella nopeasti, vei kivun pois ja pahaolo helpottui ja lopulta tuli uni. Vieraat olivat luonani, siskoni ja tätini ja he olivat ihania, auttoivat minua ja hoivasivat.

Sain lahjaksi tällaisen ihanan Kalevala korun Siivet kaulakorun. Se tuottaa kuulemma onnea ja suojelee...

Lääkärinkierrolla oli sitten uutisena se, että en pääse täältä niin vain pois, vaan joudun olemaan ainakin ensi maanantaihin asti täällä ja silloin katsotaan asiaa uudestaan. Sain luvan sunnuntaina päiväkäyntiin kotona, odotan sitä, sillä olen kuullut pikkulinnuilta, että tälle äitimuorille oltaisiin suunniteltu pientä yllätystä...Onhan tuo kotikäyntikin jo jotain ja ties vaikka tiistaina pääsisi pois vallan. Kyllähän tämä sairaalassa olo ottaa päähän, mutta kyllä yksi viikko nyt vielä menee...kai... Kyllä te sitten kirjoituksista tulette huomaamaan=)

No niin, nyt sitten taas unta palloon ja katsotaan mitäs huominen päivä tuo tullessaan... Toivottavasti jotain hyvää=)