14. päivä ja pieniä onnistumisia

Ihanaa!! 

Kiva kertoa välillä hyviäkin uutisia, eli lääkärinkierto oli juuri ja heidän uutisensa oli, että biopsia perutaan toistaiseksi, koska arvot olivat tulleet taas vähän, siis todellakin vähän, alaspäin. Heidän mukaansa se on kuitenkin osoitus, että parempaan suuntaan ollaan menossa ja voisin rauhoittaa mieltäni. Muutkin arvot olivat hyviä, joten tällä hetkellä ei syytä huoleen. Syvä huokaus, huh!

Täällä Helsingissä ainakin tällähetkellä aurinko paistaa ja taivaalla on kyllä harmaita pilviä, mutta kivalta päivältä ihan vaikuttaa. Eipä ainakaan tule lunta. En sitten yhtään tykkäisi sellaisesta, en ole lumi-ihmisiä vaan kesänlapsi. Kesää odotan ja kaipaan, melkein yhtäpaljon, kuin kotiin pääsyä, josta ei vielä ole mitään tietoa. 

Kerronpa tässä mitä olen taas touhunnut ja sainpas naurut huonekaverin kanssa. Niin, eilen sain tähän yksityishuoneeseen itselleni huonekaverin ja mukavaa seuraa on ollut ja koska hänkin on saanut maksansiirron pääsiäisenä, oli meillä paljon puhuttavaa keskenämme. Kyllä se saman kokeneen kohtaaminen on iso juttu ja se auttaa hahmottamaan asioita paremmin. Itsekin puin eilisiä "huonoja" uutisia hänen kanssaan ja se auttoi kummasti ja lopulta olin käsitellyt asian niin, ettei se enää aiheuttanut ahdistavaa oloa. Ja oli mukava kuulla hänen tarinansa. Hän on toipuut todella hyvin, koska pääsee jo huomenna siirtymään täältä pois, omanalueensa keskussairaalaan, jossa hänen täytyy olla n.1-2 päivää. Sanoin hänelle, että olen iloinen hänen puolestansa, että kaikki on mennyt niin nopeasti hänellä hyvin ja maksa-arvot tulivat vauhdilla alas. Se antaa itselle voimaa, vaikkakin, myönnän, en sentään ole äiti Teresa, niin pieni pistos tuntuu rinnassani, kun mietein, että miksei minunkin arvoni voisivat laskea yhtä nopsaa... Ehkäpä se johtuu vaan siitä, kun meilläkin on eri maksasairaustyypit ja jokainen meistä on oma persoonansa, ei asiat mene aina yksiin. Ja hyvinhän minullakin asiat ovat, loppujen lopuksi.

Niin, sitä hauskaa...=) Lääkäreillä on musta varmaan ihan hassu kuva, tai ainakin tällä vanhemmalla mieshenkilöllä. Minä nyt olen tällainen, joka päästelee suustani kaikenlaista, kyselen, kyseenalaistan, siis suorastaan olen utelias ja haastan heidät vastaamaan minulle ja haluan, että he pysähtyvät edes hetkeksi, kuuntelemaan ja kertomaan, jotta minäkin tietäisin, eikä vain se heidän iso poppoonsa. No, siis eilen kun sain huonekaverin ja me juteltiin aikas myöhään ja sitten ykskaks saimme idean lähteä yökön käynnin jälkeen yökävelylle alakertaan...teimmme suunnitelman, että jätämme jonkun tavaran oven väliin, jotta se ei mene lukkoon ja näin ollen ei tarvitse yökölle soittaa ovikelloa. No arvatkaapa vain, menikö se niin...Eipä tietenkään, ovi oli mennyt lukkoon, kun palasimme happihypyltä ja yökkö tuli avaamaan ovea, hieman oli havaittavissa nyrpeyttä.

Meillä oli samanlainen unirytmi,1.5 h unta, vähän valvomista, taas unta tunnin verran ja taas hereille, ja aina me laitoimme valot päälle, puhuimme, nauroimme ja aina se yökkö pelmahti juuri silloin huoneeseen. Aamulla 6 aikaan tämä yöhoitaja sitten sanoi, että ettekö te ole nukkuneet koko yönä ja antoi ymmärtää, että olimme toimineet pahasti.

Lääkärin käynnillä tämä vanhempi mieslääkäri sitten sanoi huonekaverille, että mitenkä olet kestänyt tuota levotonta huonekaveria, että oletko saanut nukkua. Siis, hän varmaan luulee, että olen tällainen räpätäti, joka puhuu ja puhuu ja yöhoitajan raportin mukaan varmaan syyllinen yön "levottomuuteen" olen minä, SIIS MINÄ=)Hih, kyllä se oli molemminpuolista.

No, päivällä sitten tämä mieslääkäri tuli yksin meidän huoneeseen, oli hiljaa ja sitten sanoi, että voisinko auttaa. Kysyin, että mitenkä. Hän sanoi, että osastolla olisi nainen ensimmäisellä tutkimuskäynnillä ja hän haluaisi puhua jollekin siirron saaneelle ja kysyi tulisinko minä. Vastasin, että kyllä minä tulen ihan mielelläni. Sitten hän pysähtyi, katsoi minua pitkään ja sanoi, että muista sitten puhua rauhallisesti, älä peloittele ja mieti hienotunteisesti mitä kerrot. Aloin hymyilemään ja lupasin siistiä suuni, kun hän niin kauniisti pyysi ja en peloittele ketään vaan kerron sen mitä tämä nainen haluaa tietää, ihan hänen ehdoillaan. Ja niin sitten kävin kertomassa ja mielestäni se sujui ihan hyvin ja mitä peloittelua on se, että kertoo tosiasian miten itselläni tämä nyt on mennyt eli ihan hyvin=) Hassu mies, hänellä on hieman väärä kuva minusta, mutta ei voi mitään...

Tämä päivä siis on mennyt ihan kivasti, ja niin kävipä minulla täällä ihan yllätysvieraskin=) Kiitos siitä hänelle, olen tavannut hänet kirjoittelemalla Musilin keskustelufoorumissa ja tänään sitte näimme ekan kerran livenä. Oli mukava tavata=) Eiliset murheet ovat hetkeksi haihtuneet ja kova tsemppaus taas päällä ja kuten miehenikin sanoi, että kulta, pusketaan vaan eteenpäin, täysillä=)Ja niin minä teen.