Tänään on ollut paha päivä. Itkettää ja yritän välttää kotiväelle puhumista puhelimessa, mutta pakko minun on heidät kohdata, kuulla heidän äänensä ja vastata kysymyksiin ja valaa toivoa heihin. Voi, kun tää tuntuukin niin ylivoimaiselta olla erossa heistä. Onhan näitä pieniä itkuja ikävästä tullut, mutta tänään on todella vaikeaa pidätellä itseänsä. Kyllä minä silti sen oikean syyn tiedän, miksi tuntuu nyt niin vaikealta.
Mun huonekaveri pääsi tänään kotiin ja hän oli niin iloinen siitä ja mä olen onnellinen hänen puolestansa. Mäkin lähtisin täältä heti menemään, kun saisin luvan, mutta... taas tänään tuli kylmää vettä niskaan lääkärikierrolla. Ne mun arvot pysähtyivät taas, tekee mieli kirota perrrr......Huomenna taas aamulla biopsia valmius, huokaus, kun ottaa päähän. Mä olen niin kiukkuinen mun elimistölleni, joka nyt kulkee jotenkin viiveellä ja ei tahdo päästä käyntiin. Mäkisalon mielestä kyseessä saattaa olla se lievä hyljintä ja muutaman päivän kortisonitiputukset auttaisivat siihen. Muuten ei arvoissa olekkaan mitään hätää, vain tuo ASAT on jumittunut.
Miten voikin olla, että vaikka kaikki muu sujuu ja on fyysisesesti oikein kiva olla ja tänäänkin kävelin ensin 4. kerroksesta 1. kerrokseen ja sieltä 9. kerrokseen ja takaisin 4:sen kotipesään, osasto 4b:lle, nin sitten tuollainen yksi pieni arvo voi pilata kaiken ilon, hauskuuden ja onnistumisen tunteen. Yritän ajatella, että vastoinkäymiset vahvistavat ja kyllä se arvo mullakin laskee. Mutta, entä jos ei...
Niin, ehkä tämä on vaa tällainen välivaiheen turhautuminen ja sanoinki lääkäreille, että tuikatkaa ny vaan jo sillä neulalla niin saadaan tietää, ettei tarvi soutaa ja huovata, kun se ottaa päähän jo niin, tätä on ollut nyt tää koko viikko, samaa asiaa mietitty ja vatvottu. Huomenna, kun tulevat tohon sängynpäätyyn töllistelemään ja mumisemaan toisilleen, niin minä annan kuulua oman mielipiteeni jos vielä pähkäilevät. Minä haluan vastauksia, selvällä suomenkielellä ja niin, että minulle puhutaan eivätkä he vain keskenään. Mielestäni minulla, potilaalla, on oikeus tulla kuulluksi, minä olen muutakin, kuin pala vaihtomaksaa!
Taidan alkaa katsomaan Viikkoperhettä nyt. Palaan asiaan tänään, jos jaksan. Ja kohta soitan miehelleni ja tirautan muutamat kyyneleet. Se puhdistaa.
Mun huonekaveri pääsi tänään kotiin ja hän oli niin iloinen siitä ja mä olen onnellinen hänen puolestansa. Mäkin lähtisin täältä heti menemään, kun saisin luvan, mutta... taas tänään tuli kylmää vettä niskaan lääkärikierrolla. Ne mun arvot pysähtyivät taas, tekee mieli kirota perrrr......Huomenna taas aamulla biopsia valmius, huokaus, kun ottaa päähän. Mä olen niin kiukkuinen mun elimistölleni, joka nyt kulkee jotenkin viiveellä ja ei tahdo päästä käyntiin. Mäkisalon mielestä kyseessä saattaa olla se lievä hyljintä ja muutaman päivän kortisonitiputukset auttaisivat siihen. Muuten ei arvoissa olekkaan mitään hätää, vain tuo ASAT on jumittunut.
Miten voikin olla, että vaikka kaikki muu sujuu ja on fyysisesesti oikein kiva olla ja tänäänkin kävelin ensin 4. kerroksesta 1. kerrokseen ja sieltä 9. kerrokseen ja takaisin 4:sen kotipesään, osasto 4b:lle, nin sitten tuollainen yksi pieni arvo voi pilata kaiken ilon, hauskuuden ja onnistumisen tunteen. Yritän ajatella, että vastoinkäymiset vahvistavat ja kyllä se arvo mullakin laskee. Mutta, entä jos ei...
Niin, ehkä tämä on vaa tällainen välivaiheen turhautuminen ja sanoinki lääkäreille, että tuikatkaa ny vaan jo sillä neulalla niin saadaan tietää, ettei tarvi soutaa ja huovata, kun se ottaa päähän jo niin, tätä on ollut nyt tää koko viikko, samaa asiaa mietitty ja vatvottu. Huomenna, kun tulevat tohon sängynpäätyyn töllistelemään ja mumisemaan toisilleen, niin minä annan kuulua oman mielipiteeni jos vielä pähkäilevät. Minä haluan vastauksia, selvällä suomenkielellä ja niin, että minulle puhutaan eivätkä he vain keskenään. Mielestäni minulla, potilaalla, on oikeus tulla kuulluksi, minä olen muutakin, kuin pala vaihtomaksaa!
Taidan alkaa katsomaan Viikkoperhettä nyt. Palaan asiaan tänään, jos jaksan. Ja kohta soitan miehelleni ja tirautan muutamat kyyneleet. Se puhdistaa.
Voi toista! Olen kuullut et komplikaatiot on enemmän sääntö kuin poikkeus. Ja kuulin yhdeltä siirtopotilaalta että ei se biopsia tunnu miltään. Ei siis pelkoa.
VastaaPoistaTunteet kuuluu asiaan. Ihan samaa myllerrystä on odottelussa soittoa kun kuntoutuksen vaiheessa. tiedän ettei sanat tässä vaiheessa hirveästi lohduta mutta on hyvä välillä purkaa pahaa oloa. Tänään olin puhelimessa kun kaksi kertaa tuli eri 050-alkuisesta numerosta kerran koputus. Lopetin puhelut ja yritin soittaa niihin takaisin mutta lyötiin luuri kiinni tai oli varattua. Selvitin numerotiedustelusta että numeroita ei ollut kenenkään nimissä eikä puheluita tullut myöhemmin, joten olivat jotain kaupustelijoita. Itse myös pähkäilin vähän surullisena mahdanko saada soittoa ajoissa ja kauanko joudun odottamaan. Onneksi olin niin väsynyt et uni tuli kuitenkin.
Jaksamista sinulle toivoen
Anne
Kyllä se tästä, onneksi Mäkisalo tänään toi parempia uutisia ja puhui ihan muutenkin mukavia.
PoistaÄlä murehdi sitä soittoa, jos eivät saa sua kiinni sun omasta numerosta, he soittavat toiseen, jonka olet antanut. Minun entiselle huonekaverille oli käynyt niin. Kyllä se soitto sinut tavoittaa ja luovuttaisin oikein mielelläni tämän yksityis boxini sinun käyttöösi=)
Voimia huomiseen! En myöskään tykkää puudutuspiikeistä.
VastaaPoistaVältin taas ihmeen kaupalla sen piikin=)
PoistaTAINA,TUNNELIN PÄÄSSÄ VALOA ON NÄKYVISSÄ,USKO POIS:)Sinulle iso voima-hali!
VastaaPoistaMaarit
Onneksi aina on toivoa=)
PoistaTsemppiä, tsemppiä!
VastaaPoistaKokeile tätä: http://arjenjaloissa.blogspot.com
Ehkä löydät jotain hauskaa sieltä! Mielestäni siinä on kaikenlaista kivaa! :)
(Bloggaaja on ent. naapuri = meni naimisiin ja muutti pois - vanhemmat asuvat edelleen naapurina...)
Haleja sinulle!
Camilla
Kiitos Camilla, kävin kurkkaamassa ja oikeassa olit, siellä oli kaikkea kivaa ja kaunista ja tuli oikein hyvä mieli=)
Poista"Minä olen muutakin kuin pala vaihtomaksaa!" :) Osuit asian ytimeen!!! :)
PoistaKäytin (ja käytän) itsestäni nimeä "Kävelevä Maksa" siitä syystä, että sitähän sitä tunsi/tuntee olevansa -- vielä kontrollikäynneilläkin näin jälkikäteen. Eipä silti, osa henkilökunnasta kirurgeineen ovat tosi sympaattisia. Mutta eivät ihan kaikki...
Potilaslain mukaan sulla on tietenkin oikeus tulla kuulluksi ja mielipiteesi tulee ottaa huomioon. Kurja juttu silti. Lähetän paljon tsemppiä ja voimia!!!
-Kati-
Joo, se on lääkäristä ja päivästä kiinni, tänään sain vastauksia kylläkin. Niin, onhan täällä jos jonkinlaista ihmistä töissä...Sitä on jo vähän oppinut heidän tyyliään, niin tietää aina mitä on luvassa, kun huomaa, että AHAA-tänään on tuo vuorossa...tuo hoitaja pistää jatkuvasti, tuo taas puhuu paljon, tuota hoitajaa ei näy ollenkaan, tuo taas vaihtaa jokapäivä petivaatteet....=)
Poista