Tänään on taas perjantai, onneksi aika menee suhteellisen nopeasti ja jokainen päivä on tuonut tullessaan jotain uutta. Täällä on satanut aamusta asti ja nyt sitä vettä tulee ihan kunnolla ropisuttaen ikkunoita. Mieli ei ole ihan yhtä pirteä, mutta se menee yön piikkiin, kun aamu 3:sta aamu 7:ään mietein, että pyydänkö särkylääkkeen vai en, kestänkö tykytyksen kyljessä vai otanko hällärinappulan ja kutsun hoitajan. Loppujen lopuksi hoitaja toi pillerin ja sanoi, ettet sitten arvo seuraavalla kertaa. En arvo, kyllä nukkuminen olisi ollut kova sana. Selkäkin alkaa jotenkin nyt puutumaan näihin puuttellisiin asentoihin, joissa vain voi olla. Itse, kun en ole selällä nukkuja oikeasti, on tämä asento ollut vaikea omaksua. Odotan päivää, kun voi valita kumman kyljen tahansa tai vaikkapa nukkua vatsallaan, ihan miten vain, mutta ei selällä!!
Lääkärinkiertokin sitten aamulla koitti, jälleen kerran, jos joku täällä on varmaa, niin se ja verikokeiden ottaminen. Uutiset tältä päivältä olivat taas vaihteeksi positiivisia...Ylläri ylläri, biopsia peruttiin tänään, arvot olivat laskeneet taas vähäsen. Tänään lääkärin suuri uutinen minulle oli, että jos arvot pysyvät maltillisina viikonlopun yli, niin pääsisin alkuviikosta omanalueeni keskussairaalaan, lähemmäksi omaisiani ja muita läheisiä. Voi, kun mussa heräsi VALTAVA toivonkipinä, että kohta sittenkin koittaa mun vuoroni ulostautua täältä turvapesästä, joka aiheuttaa ristiriitaisia tuntemuksia mitä kauemmin olen täällä. Se tietää sitä, että KOTI, minun turvasatamani, on ihan lähellä. Mutta, ei nuolaista ennen kuin tipahtaa... Se biopsia otetaan, jos arvot nousevat kerran vähän enemmän. Tänään Mäkisalo sanoi, että yleensä kenelläkään ei ole täydelliset arvot täältä kotiutuessa, vaan aina on yksi tai kaksi pielessä ja muut siinä rajoilla, että minun arvoni ovat hyvin maltilliset ja se sahaaminen ylös alas hyvin pientä ja muut arvot ovat ihan kohtuulliset. Vaikka hän on sellainen suorasuu, niin ainakin hän osaa kertoa tilanteesta niin, että jää itsellenikin jotain tietoa.
Minut leikannut kirurgi kävi tänään luonani ja kysyi ottaisinko vastaan lääkäriharjoittelijoita ja saisiko joku heistä tulla haastattelemaan minua. Hän hymyili ja sanoi, että harjoittelijat odottavat tapaamistani, koska eivät ole koskaan tavanneet maksansiirron saanutta ja saattavat olla hyvinkin uteliaita. Annoin luvan ja niin he sitten tulivat tänne, huoneellinen lääkärinplanttuja=) Mikäs siinä oli olla vahdattavana, kuin harvinainen näyttelyesine.
Eilinen ikäväkin purkautui lopulta illalla, kun puhuin mieheni kanssa. Se helpotti kummasti, kun sai itkeä ihan vapaasti ja kuuli toisen rauhoittavan äänen. Vaikka koitankin olla vahva, positiivinen ja pitää mielen iloisena, niin koti on se minun kompastuskiveni. Minä olen niin kova ikävöimään kotia ja rakkaita, että se on se, joka kalvaa minua välillä kovasti. Nyt onneksi minulla sentään on toivoa piakkoinkin selvitä tästä ensimmäisestä osasta täällä.
Ja huomenna liittelen kuvia taas tänne, kerta viikonloppuisin on hieman "vapaampaa"...
Vaikka aamusti ajattelin, että tästä tulee surkea päivä, olen yllättynyt positiivisesti ja hymy on taas herkässä ja puhelutkin sujuvat hyvin kotipuoleen ja hoitajien kanssa jaksaa olla sosiaalinen. Suihkussa huomasin, että mustelmatkin ovat alkaneet parantumaan ja tänään lääkäri antoi luvan alkaa poistamaan hakasia. Kiva kiva, pääsee niistäkin eroon, kutinasta ja kiristykestä.
Moikkelis moi vain kaikille ja kiitos myötäelämisestä kaikille=)
Taina
Lääkärinkiertokin sitten aamulla koitti, jälleen kerran, jos joku täällä on varmaa, niin se ja verikokeiden ottaminen. Uutiset tältä päivältä olivat taas vaihteeksi positiivisia...Ylläri ylläri, biopsia peruttiin tänään, arvot olivat laskeneet taas vähäsen. Tänään lääkärin suuri uutinen minulle oli, että jos arvot pysyvät maltillisina viikonlopun yli, niin pääsisin alkuviikosta omanalueeni keskussairaalaan, lähemmäksi omaisiani ja muita läheisiä. Voi, kun mussa heräsi VALTAVA toivonkipinä, että kohta sittenkin koittaa mun vuoroni ulostautua täältä turvapesästä, joka aiheuttaa ristiriitaisia tuntemuksia mitä kauemmin olen täällä. Se tietää sitä, että KOTI, minun turvasatamani, on ihan lähellä. Mutta, ei nuolaista ennen kuin tipahtaa... Se biopsia otetaan, jos arvot nousevat kerran vähän enemmän. Tänään Mäkisalo sanoi, että yleensä kenelläkään ei ole täydelliset arvot täältä kotiutuessa, vaan aina on yksi tai kaksi pielessä ja muut siinä rajoilla, että minun arvoni ovat hyvin maltilliset ja se sahaaminen ylös alas hyvin pientä ja muut arvot ovat ihan kohtuulliset. Vaikka hän on sellainen suorasuu, niin ainakin hän osaa kertoa tilanteesta niin, että jää itsellenikin jotain tietoa.
Minut leikannut kirurgi kävi tänään luonani ja kysyi ottaisinko vastaan lääkäriharjoittelijoita ja saisiko joku heistä tulla haastattelemaan minua. Hän hymyili ja sanoi, että harjoittelijat odottavat tapaamistani, koska eivät ole koskaan tavanneet maksansiirron saanutta ja saattavat olla hyvinkin uteliaita. Annoin luvan ja niin he sitten tulivat tänne, huoneellinen lääkärinplanttuja=) Mikäs siinä oli olla vahdattavana, kuin harvinainen näyttelyesine.
Eilinen ikäväkin purkautui lopulta illalla, kun puhuin mieheni kanssa. Se helpotti kummasti, kun sai itkeä ihan vapaasti ja kuuli toisen rauhoittavan äänen. Vaikka koitankin olla vahva, positiivinen ja pitää mielen iloisena, niin koti on se minun kompastuskiveni. Minä olen niin kova ikävöimään kotia ja rakkaita, että se on se, joka kalvaa minua välillä kovasti. Nyt onneksi minulla sentään on toivoa piakkoinkin selvitä tästä ensimmäisestä osasta täällä.
 |
| Aamupala pöytä... |
Ja huomenna liittelen kuvia taas tänne, kerta viikonloppuisin on hieman "vapaampaa"...
Vaikka aamusti ajattelin, että tästä tulee surkea päivä, olen yllättynyt positiivisesti ja hymy on taas herkässä ja puhelutkin sujuvat hyvin kotipuoleen ja hoitajien kanssa jaksaa olla sosiaalinen. Suihkussa huomasin, että mustelmatkin ovat alkaneet parantumaan ja tänään lääkäri antoi luvan alkaa poistamaan hakasia. Kiva kiva, pääsee niistäkin eroon, kutinasta ja kiristykestä.
Moikkelis moi vain kaikille ja kiitos myötäelämisestä kaikille=)
Taina
Tsemppiä viikonlopun yli. Se oma koti on paras paikka.
VastaaPoistaNiin on, koti on todellakin paras paikka maan päällä<3
PoistaToivotaan että pääset lähemmäksi kotia:) hyvää vkoloppua!
VastaaPoistaAnne
Sulle Anne kanssa hyvää viikonloppua ja jaksamisia=)
PoistaHölmö kysymys ehkä, mutta kuka sut leikkasi?
VastaaPoistaToivottavasti tämä jää vikaksi viikonlopuksesi siellä. Think positive!
Minut leikkasi Marko Lempinen
VastaaPoistaIhana kuulla, että tänään on ollut parempi päivä. Toivottavasti pääset ensi viikolla jo lähemmäs kotia. Voimia ja jaksamista. :)
VastaaPoista=) Kiitos Tiina!
PoistaIso KIITOS sinulle Taina, että jaksoit käydä minun kans juttelemassa. Annoit tosi paljon voimia tulevaan ja lievitit monia pelkoja ( varmaan ihan normaalia et vieläkin pelottaa ihan hirveästi kaikki ja mielessä myllertää niin moni asia). Ihana kuulla et pääset ehkä muutaman päivän päästä lähemmäs rakkaita, siitä saat varmasti niin paljon lisää voimia toipumiseen <3 Paljon voimia ja jaksuja sinulle. Mervi (huoneesta 8)
VastaaPoistaHei Mervi! Eipä kestä, minunkin luonani kävi ennen leikkausta eräs maksansiirron saanut mies puhumassa ja se kyllä auttoi kummasti, kun näki, että siinä hän on yhtenä kappaleena ja täynnä elämää ja energiaa.
PoistaJos haluat jatkossa vielä kysellä jostakin, niin vastaan mielelläni, jos se sinua auttaa. Itse hakeuduin noihin vertaistuki palstoille keskustelemaan ja sain paljon arvokasta tietoa ja varsinkin tukea. Maksansiirto on iso asia, joka koskettaa koko perhettä ja on ihan ymmärrettävää, että se aiheuttaa kaikenlaisia tunnevyöryjä ja on hyvä, että niistä puhuu avoimesti, eikä kätke sisäänsä. Sinäkin huomaat täällä käydessä, että vähitellen se suurin pelko hiipuu pois ja olet valmis henkisesti siihen ja oikein odotat sitä. Ainakin minä voin omakohtaisesti sanoa, että minä en edes muista, koska minulla olisi ollut näin hyvä olla ja energiaa vaikka muille jakaa=) joten tämä siirto on ollut kaiken sen arvoinen ja enemmän, nyt on taas koko elämä edessä.
Voimia sinulle, paljon tsemppauksia ja kasapäin rohkeutta tulevaan!!
Vai Marko Lempinen...Varmasti erittäin pätevä, joten melkein nolottaa myöntää että itse taisin lähteä kerran ovet paukkuen sen vastaanottohuoneesta (tavallinen kontrollikäynti ja lääkeainemääritykset) kun suivaannuin sen puheista, etenkin puhetyylistä. Tuntui kuin se puhuisi pelkälle maksalle, eikä sillekään kovin asiallisesti (huono päivä kaiketi, ehkä molemmilla osapuolilla...)
VastaaPoistaKyllä ne huonot päivät sallitaan, mutta itse olen kyllä sitä mieltä, että kyllä lääkärin on otettava potilas ihmisenä, ei vain diagnoosina, jostain sairaudesta.
Poista