lauantai 21. huhtikuuta 2012

17. päivä Hakaset pois ja katse kohti kotiutusta

Aamulla, kun heräsin, huomasin nukkuneeni yön vain yhdellä väliheräämisellä. Olo oli todella hyvä ja siinä sitten odottelin, että yökkö kävi vielä aamulla tekemässä aamu mittaukset ja sen jälkeen tuli verikokeiden ottaja kärryineen ja tuikkasi tuttuun tyyliin. Sitten aamupala ja lääkkeet klo 8. Aamupalan jälkeen laiskotti hieman, joten menin vielä peittojen alle lämpimään ja katselin telkkaria, mutta eihän sieltä tuohon aikaan mitään tule ja piirretyt eivät oikein kolahtaneet. Suihku kutsui ja sen jälkeen tulikin hoitaja, joka ilmoitti, että nyt nypitään puolet hakasista pois. Alkoi jännittämään.

Turhaan sitten jännitin, toiset vähän tuntuivat, toiset taas eivät yhtään. Yksi hakanen kuitenkin vaurioitui ja hoitaja sanoi, että lääkäri pitää poistaa se ja saan kipulääkettä, kun se "kaivetaan" pois=(( APUA! Olen jo kauhusta kankea. Minä en todellakaan kestä tollasia juttuja, joista ajattelen aiheutuvan kipua. Hmm. Kukahan lääkäreistä sen poistaa, saas nähdä. Huomenna sitten loput pois, nyt jo tuntuu vapaammalta olla, huomenna koittaa täysi vapaus.

Lääkärinkiertokin tuli ja meni. Sain vihdoinkin joitan vastauksia, jotka rauhoittivat mieltäni. Arvo oli taas noussut vähän, mutta ei merkittävästi, mutta kuitenkin. Jos huomenna nousee ja ma, niin sitten ma biopsia. Kysyin keskussairaalaan pääsystä. Jos arvot eivät nouse, pääsen ti lähtemään. Jos arvot nousee ja otetaan biopsia ja siellä olisi hyljintä, pääsisin pe pois täältä, jos taas ei olisi hyljintää niin pääsisin ti vaihtamaan maisemaa. Hän sanoi, että toisilla nuo maksa-arvot eivät ikinä saavuta normaalinrajaa, mutta tälläisella arvolla kuin nyt minulla on, eli lievästi koholla, voi elää ihan normaalisti ja uusi maksa kestää sen. Helpotti kuulla tuo uutinen. Olen hyvilläni, kun tiedän, että joka tapauksessa ensi viikolla pitäisi päästä minunkin pois täältä. Täällä jaksaa taas olla.

Sain myös tietää, että kuulemma 6 kuukauteen ei saa värjätä hiuksia. Olin, että MITÄH! Minulla on aikakin jo varattuna. No, ei auta, kuin perua se. Mälsä homma. Olin niin odottanut jo sitä, että olis voinu itteensä laittaa jotenkin. Kaikkea sitä tulee eteen.

Nyt ajattelin mennä kävelylle, kun olen puhunut puhelimessa melkein kokoajan, saa vähän liikettä kinttuihin ja taidanpa käväistä kanttiinissa hakemassa jotain hyvää... Kirjoittelen tänää vielä lisää=)
Kuvia ala-aulan oleskelupaikasta



2 kommenttia:

  1. Heissan taas!Kiva kuulla hyvän mielen uutisia.Mikähän siinä on,ettei saa värjätä hiuksia?
    Hieno toipumistarina sinulla kyllä.Itse hannaan leikkuriin menoa(jalkaa pitäs operoida isolla kädellä) mutta pelkään niin pirusti nukuttamista,että konkkaan sitten vissiin mieluummin.Miten sä koit nukutuksen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!
      Niin, päivät ovat erilaisia ja tunteet heittelevät joka suuntaan. Vointi on hyvä, mutta nyt sitten tuli se hyljintä. Uskon ja toivon, että se saadaan kuriin.

      Nukutus, nyt on nukutettu 5 kertaa, eri syistä ja mukaan mahtuu 1 huono kokemus, loput 4 on ollut hyviä. Nykyään on sellaiset pelit ja vehkeet, että nukahtaminen on helppoa ja turvallista ja herääminen käy hyvin. Nyt kokemus oli tosi hyvä ja se tunne, kun herää ja luulee, ettei mitään ole tehtykään... Eli sitä ei kantsi jännittää:)

      Poista