Tänään koitti totuuden hetki, jännitin lääkäreiden kierrosta ja kun se koitti, ei tullut yhtään parempi olo. Arvot olivat tuplaantuneet ja kun kysyin mitä he veikkaavat, oli vastauksena tuima"Se voi kuule olla ihan mitä vain, et nyt on vaan odotettava". Sitä oli niinkuin suu auki, että TÄH! No toinen yritti hieman pehmittää, mut paska ja pelokas olo jäi.
Taas itketti, mietitytti, ahdisti, ja koitti löytää jotain positiivista. Puhelu miehelle auttoi taas ja ajatus kääntyi positiivisempaan. Kolmen aikaa iltapäivästä sairaanhoitaja tuli ja ilmoitti, että lievä hyljintä biopsian tulos. Oli kuin harmaa verho olisi vedetty pois ja taas tulvi valoa elämään. Meinaa olisihan noita pahempiakin vaihtoehtoja...kai...
Nyt olen kävelylenkillä ja kävin ulkona haukkaamassa happea pikaisesti. Kävin kanttiinissa hakemassa luettavaa, vähän romantiikkaa ja vihkon, mihin laittelen lääkemääriä ja pientä nippelitietoa:) Ja tietysti kysymyksiä lääkäreitä varten, hih, joutuvat huomenna Tainan piinapenkkiin, lupaan sen!!
Olo on mukavamman tuntuinen, kuin aamulla, jotenkin jaksaa hymyillä taas ja puhettakin tulee normaaliin tapaan. Olen taas ilman huonekaveria, saas nähdä kenet seuraavaksi saan. Tämä mummu, joka oli nyt ja ikää 80 vuotta, oli ihan huippu. Niin ajantasalla kaikesta, naurettiin ja puhuttiin ja aika kului nopeasti.
Hän, kun lähti, ajattelin, että täältä tullaan Pori kohta! Mun tavoite 1, tavoite 2 on koti.
Taas itketti, mietitytti, ahdisti, ja koitti löytää jotain positiivista. Puhelu miehelle auttoi taas ja ajatus kääntyi positiivisempaan. Kolmen aikaa iltapäivästä sairaanhoitaja tuli ja ilmoitti, että lievä hyljintä biopsian tulos. Oli kuin harmaa verho olisi vedetty pois ja taas tulvi valoa elämään. Meinaa olisihan noita pahempiakin vaihtoehtoja...kai...
Nyt olen kävelylenkillä ja kävin ulkona haukkaamassa happea pikaisesti. Kävin kanttiinissa hakemassa luettavaa, vähän romantiikkaa ja vihkon, mihin laittelen lääkemääriä ja pientä nippelitietoa:) Ja tietysti kysymyksiä lääkäreitä varten, hih, joutuvat huomenna Tainan piinapenkkiin, lupaan sen!!
Olo on mukavamman tuntuinen, kuin aamulla, jotenkin jaksaa hymyillä taas ja puhettakin tulee normaaliin tapaan. Olen taas ilman huonekaveria, saas nähdä kenet seuraavaksi saan. Tämä mummu, joka oli nyt ja ikää 80 vuotta, oli ihan huippu. Niin ajantasalla kaikesta, naurettiin ja puhuttiin ja aika kului nopeasti.
Hän, kun lähti, ajattelin, että täältä tullaan Pori kohta! Mun tavoite 1, tavoite 2 on koti.
On kiva lukea blogiasi,on kuin omaansa lukisi. Sinä osaat pukea ajatukset ja tunnot sanoiksi.
VastaaPoistaPidähän paikkaa mulle tuun huomenillalla sinne, 5-vuotiskontrolliin.
Hei Maija! Olisi kiva nähdä, jos huomenna olet tulossa, sä voisit kertoa mulle mitä sun 5-vuoteen kuuluu:) ja kiva, jos tykkäät lukea kun hömpötyksiä:)
PoistaTaina! Kyllä tavoitteesi toteutuu,olet taistelija!!
VastaaPoistaMaarit
Kiitos, niin minäkin haluan uskoa:)
PoistaTämä aamu osoitti, että hyvät mahdollisuudet ovat:D
VastaaPoistaEn olekaan lukenut blogiasi muutamaan päivään, joten nyt oli enemmän luettavaa. Melkoista vuoristorataa sulla on ollut viime päivät, sekä fyysisesti että varmasti myös henkisesti. Uskomatonta, että jaksat koko ajan kirjoittaa noin aktiivisesti kaiken keskellä! :)
VastaaPoista"Tapahtuipa mitä vaan, päivä menee kerrallaan."
-Kati-
Niin se on otettava, päivä ja hetki kerrallaan ja tämä kirjoittaminen on niin terapeuttista ja tätä on itsekin hyvä lueskella sitten joskus ja palata näihin tunnelmiin, eipä pääse unohtumaan=)
Poista